http://www.europeantour.com/europeantour/season=2017/tournamentid=2017082/index.html

http://www.europeantour.com/europeantour/season=2017/tournamentid=2017082/index.html

tiistai 28. tammikuuta 2014

Esittelyssä huippuvalmentaja Martin Chuck.

www.tourstrikergolfacademy.com

Martin Chuck on entinen Kanadan ja USA ammattilaiskiertueiden pelaaja joka myöhemmin keskittyi golfopetukseen ja välinekehitykseen. Hänen toimipisteensä on Arizonan Phoenixissa The Raven Golf Clubissa. Chuck on tällä hetkellä yksi maailman halutuimmista golfvalmentajista. Hän kertoo kuinka hän varttui Kanadassa suurten pallonlyöjien Moe Normanin ja George Knudsonin varjossa. Hän otti oppitunteja Knudsonilta ja hänestä tuli Knudsonin apuvalmentaja 16-vuotiaana. Chuck kertoo ammentaneensa omaan opetukseensa inspiraation näiltä suurilta valmentajilta sekä pelaajilta joiden kanssa hän on pelannut ammattilaiskiertueilla.
 
Chuck on kuuluisa myös kehittämistään monista harjoitteluvälineistä - Tour Striker Training Products - joita on myyty globaalisti jo yli 100 tuhatta kappaletta. Charlie Schroeder Golf Tips Magazinen toimittaja on todennut Chuckista, että hän on "The game's most creative coach!" Chuck antaa golfopetusta myös kuuluisalla ja maailman #1 golfopetuksen web-sivustolla www.revolutiongolf.com. 
 
 
Chuck on sanonut Moe Normanista: "Moe Norman, arguably the most consistent ball striker ever, proved to me that great ball strikers are made not born. He methodically created a repetitive action and developed it over time with practice and understanding."
Suomennetuna: "Moe Norman, luultavasti kaikkein varmin pallonlyöjä koskaa, todisti minulle, että suuret pallonlyöjät tehdään, sellaiseksi ei synnytä. Hän suunnitelmallisesti loi toistettavan svingin ja kehitti sitä ajan mittaan harjoittelemalla ja ymmärtämällä mitä teki."
(Huom! Moe Normanin varsinainen opetuslapsi Todd Graves esitellään myöhemmin blogissa.)
 
Miksi Chuck on hyvä valmentaja mielestäni?
 
Chuckin videot ovat perusteellisia joissa hän esittelee erittäin havainnollisesti opetusaiheita. Hän käyttää opetuksessa hyväksi usein golfanalysaattoria (Trackman) ja analysoi lyöntejä tarkkuudella jollaista en ole muiden opettajien nähnyt tekevän. Hän käyttää kameratekniikan suomia mahdollisuuksia (kuvakulmia, zoomia, hiasteita...) hyväksi esityksissään sekä usein havainnollistaa asioita käyttäen valmennettavaa esityksessä.
 
Martin on antanut blogille erikseen luvan käyttää kaikkia hänen YouToubessa olevia videoitaan ja hän on halukas antamaan erikseen vinkkejä (1/kk) blogissa kunhan kerron millaisia haluan. Lukijat voivat esittää toivomuksiaan näistä !!!!
 
Tässä ensin yksi esimerkki Chuckin opetuksesta em. Revolution Golfin sivuilla. Aiheena 'Pidä paino edessä ja iske/läimäytä pidempiä draiveja."
 
Painon pitäminen vasemmalla jalalla palloon tultaessa (oikeankätisellä) on oleellista kun halutaan lyödä yhdenmukaisia lyöntejä. Videolla Chuck havainnollistaa hyvin mitä tapahtuu svingille ilman oikeanlaista painon siirtoa palloon lyötäessä.

Martin Chuck on kehitellyt monia apuvälineitä golfiin ja tässä yksi niistä - Tour Stricker. Ks. video.




Alla Chuckin loistavia opetusvideoita YouToubesta.

Video #1: Kuinka saada tehokkaampi lyönti draiverilla. (Maila sisältä ulos, lapa vaakasuorassa tai hieman ylävistossa optimoidaksesi pallon lentorataa draw-kierteellä...)




Video #2:  Tällä videolla Chuck näyttää kuinka ojentaa/kiertää oikea olkapää käsivarren ja...
(Pää pysyy pallon takana paikallaan, lantio siirtyy eteen ja kiertää, jalat ja käsivarret ojentuvat...)



Video #3:  Lyhyt svingi - pitkä lyönti eli Swing Small - Hit Big.
Chuck puhuu kuinka oikean käsivarren ojentamisen tärkeydetä ja kuinka pienellä 'organisoidulla' lyönnillä saadaa kaikki mitä lyönnissä tarvitaan.



Video #4:  It's Not About Hitting Down! Sinun ei tarvi lyödä alas. Kuinka saadaan lyönti osumaan ensin palloon ja vasta sen jälkeen maahan.


Video #5:  Video havainnollistaa kuinka lantio liikuu ja painon siirto tapahtuu svingissä.



Video #6:  Kuinka lyöt raudoilla pitempiä lyöntejä samalla helpolla svingillä. Hän puhuu dynaamisesta lavan kulmasta.
(Miten lantion siirto eteenpäin vie kädet eteenpäin ja pienentää lapakulmaa, paino vasemmalla jalalla, lantio kiertyy nopeasti osumassa, pallon lentorata madaltuu ja lyöntiin tulee pituutta...)



Video #7:  Chuck esittelee kehittämäänsä harjoitteluvälineestä liittyen ranteen asentoon.
(
Tour Striker Educator Training Aid)



Video #8:  Kuinka saat lisää voimaa/nopeutta draiverlyöntiisi. Kuinka lämäyttää mailaa iskussa ja kuinka harjoitella sitä.



Video #9:  Chippaus- ja pittchingtekniikkaharjoitusvideo.



Video #10:  Kuinka mailanlavan asento suhteessa svingikaareen voi luoda voimaa lyöntiin.
(Ts., kun lapa osoittaa iskussa vasemmalle ja svingikaari oikealle suhteessa lapaan, tulee lyöntii voimaa ja draw -kierre. Toisinpäin, kun lapa on iskussa avoin ja sivngikaari suuntaa vasemmalle, on seurauksena slaissi ja lyönti menettää pituutta...)



Video #11:  Ymmärrä svingin erilaisia linjoja (kesto n. 25 min).


Video #12:  Harjoittelurutiineja



Tässä linkki hänen sivuillaan oleville opetusvideoilleen ja hänen muihin YouTubessa oleviin videoihinsa.


*********************************************************************************
 
Martin Chuck on toistaiseksi se valmentaja monen esitellyn joukosta, jonka opetus on parantanut minun rautalyöntejäni. Kuten osiossa 'Blogista' kerroin, viime kauden ongelmista suurin oli painonsiirto ja siitä johtui luonnollisesti monet ‘paksut’ osumat raudoilla. Painonsiirto oli nimittäin sitäkin vaikeampaa, jos lyöntialusta ei ollut tasainen. (Koska se sitä kierroksella juuri olisikaan.) Pelaan sisäkaudella paljon P3ProSwingin simulaattorilla ja em. arvioni perustuu siitä saamaani palautteeseen. Nimittäin lyöntien suunta ja mitta eri mailoilla on paljon paremmin ‘hallinnassa’ kuin mitä se oli viime kesänä ja aikaisemmin simulaattorilla pelatessani. Se mitä olen muuttanut svingissäni viime kuukausina eniten, on painottunut juuri Chuckilta saatuihin vinkkeihin. 

Teen svingin tällä hetkellä aika hallitusti näin:1) Taakseviennissä suoristan takimmaista, oikeaa, jalkaani estääkseni lantion siirtymisen oikealle ja saadakseni tukevuutta ylävartalon kiertoon oikealle, mutta myös siksi, että saan rauhoitettua paremmin tällä svingin taaksevedon ja alasvetoon lähtövaiheen (transition). Tämä taas vaikuttaa siihen, että en hosu ylävartalolla ja käsillä svingissä ja saan lantion siirron alkuun ja kiertoon vasemmalle mielestäni helpommin. 2) Alkuasennossa (set up) tunnen etujalalla jo hieman painoa ja siksi, että se on hieman taivutettuna ja oikea lähtöasennossa suorempana kuin etujalka. (Arastelen keväällä leikattua vasenta polveani vieläkin ja ehkä siksi se on jo luonnostaan näin noin.)3) Alasvedossa (down swing) lantio siirtyy ja kiertyy vasemmalle sekä oikea polveni koukistuu. Tunnen saavani lisävauhtia alavartalosta kun heilautan itseäni alaspäin hieman. (Oikein tai väärin, mutta näin sen näen ja monet pituuslyöjähuiput tekevät samoin.) Palaan alkuasentoon polvien koukistuksen osalta paitsi, että lantio on tässä vaiheessa siirtynyt eteenpäin ja alkanut kiertymään vasemmalle ja polvet hieman kiertyneet vasemmalle.  Sammalla pää laskee, mutta ei siirry horisontaalisesti, vaan pysyy pallon takana kunnes nousen loppuasentoon. 4) Osumassa(at impact) paino on siirtynyt lähes kokonaan vasemmalle jalalle joka samalla on lähes suoristunut. Pääni pysyy pallon takana, vasen olkapää noussut ylöspäin, vasen käteni on suoristunut siten, että olkapäästä käden kautta mailaan vedetty linja on suora ja etuviistossa kohti palloa. Iskuvaiheessa oikea kantapää nousee ehkä liian herkästi maasta irti ennenaikaisesti. (Monien valmentajien mielestä kantapään pitäisi pysyä maassa vielä tässä vaiheessa ja koko työntävän jalan sisäreunan tulisi olla maassa.) 5) Saatto ja loppuasento (follow through) on minulle se kaikkein vaikein asia svingissä - edelleenkin. Tuntuu kuin olisin aivan liian jäykkä siihen vartaloltani, tai ehkä vain vasen puoli on sitä enemmän?! Tämä on svingin yksi tärkeimmistä vaiheista, vaikka sitä on äkkiseltään vaikea ymmärtää maallikon. Joku viisas huippu on sanonut, että ajattele ennen svingiä loppuasentoa, niin koko svingi menee paremmin. 

Tällainen Chuckilta saamani svingi näyttää sopivan minulle kuin luonnostaan. Olen saanut paljon pois turhaa yrittämistä ja käsillä tempomista. Tosin kädet käyvät edelleenkin liikaa. Saan lyönnin osumaan useammin svingikaaren alimmassa kohdassa palloon raudoilla ja hieman ylhäältä alas. Pystyn lyömään rennommin ja saan lyöntiin ‘läimäytyksen’, koska en hosu lyöntiin lähtemistä käsillä ja ylävartalon liian aikaisella kiertoon lähdöllä. (Huom. tätä koskevat svingiin kuuluvat käsitteet: viivästys (lag), vipuvaikutus (leverage) ja vapautus (release). Saan lyönnit menemään paremmin kohteeseen sekä pituutta lyönteihini. Raudat (8-4) ovat olleet minun heikkouteni tähän saakka ja uskon ensi kaudella niiden tuomaan tuloskehitykseen. Lyhyillä raudoilla, wedgeillä, (LW, SW, GW/AW, PW) minulla e ole ollut samanlaisia ongelmia. 

Kannattaa siis katsoa mitä Martin Chuckilla on sanottavaa.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Esittelyssä huippuvalmentaja Paul Wilson.


www.ignitiongolf.com 

Paul Wilson on Ignition Golfin perustaja ja Paul Wilson Golf Schoolin johtaja Las Vegasista. Vuoden 1997 golfopettaja " (Teacher of the Year) ja "Swing Machine Golf" kirjan kirjoittaja. Hän julkaisu lisksi samanimisen opetusvideon. Wilson toimi opettajana Revolution Golfssa vuoteen 2012 saakka.
 
Miksi Paul Wilson on hyvä valmentaja mielestäni?
 
Hänen opetusvideonsa ovat keskimääräistä pidempiä ja perusteellisempia. Hänen opetuksensa on on innostunutta ja mukaansatempaavaa. Mutta tärkein syy miksi valitsin hänet esittelyyn on se, että seuraamistani kaikista (>50) huippuvalmentajista hänen opetuksensa eroaa yhdessä suhteessa: hän korostaa golfsvingin rentoutta. Kuinka ranteiden ja käsien rentoudella saadaan helposti piiskavaikutusta ja kuinka alavartalon kierrolla saadaan lisää nopeutta (ja hallintaa) svingiin. 
 
Runttaus käsillä ja liika yrittäminen ovat olleet minulle ominaista pitkään ja sitä se lienee suurimmalle osalla aloittelijoita ja siksi Wilsonin korostukset rentoudesta sopivat niin monelle meistä. Hänen sloganinsa voisi olla: "Haluatko sinä olla tuo kaveri, joka näyttää lyövän palloa helpon näköisesti ikäänkuin hän ei yrittäisikään lyödä tosissaan. Silti hän lyö ehkä kaikkein pisimmälle ja usein myös väylälle."
 
Blogissa on tähän sopiva teksti Mike Austinista. Austin oli kinesiologian tohtori  ja hän oli erittäin pitkälyöntinen pelaaja. Hän löi rennon näköisesti kunnes pelasi kerran PGA-mestari Chandler Harperin kanssa nelinpeliparina nykyistä Champions Touria vastaavassa kisassa. Chandler pyysi häntä lyömään kerrankin tosissaan. Sattuma on kaikessa mukana sillä hetkellä kun tuli Austinin lyöntivuoro tiiltä ja lopputuloksena oli maailman pisin draivi ei-pituuslyöntikisassa: 471 m.
 
Wilson puhuu opetuksessaan täydellisestä golfsvingistä (the perfect golf swing) jota hän havainnollistaa ns. Iron Byron svingikoneen - aina yhdenmukaisella - svingillä. Wilson opettaa kuinka kopioida tämän koneen täydellinen svingi ja on ottanut koneen svingin osaksi opetusmetodiaan. (Tarkemmin koneen historiasta.) 
 
Tämä video kertoo paljon jokaiselle golfarille. 'My Favourite Drill' eli Wilsonin suosikkiharjoite.



Wilson on yksi amerikkalainen valmentaja johon olen ollut suoraan yhteydessä. Hän on valmis antamaan harjoitusvinkkejä blogille. Aloitan hänen esittelynsä kuitenkin ottamalla Wilsonin runsaslukuisesta arkistosta valittuja opetusvideoita. Katsotaan myöhemmin tätä mahdollisuutta kunhan saan blogin julkaisukuntoon.

Alla muutama valikoitu Wilsonin opetusvideo YouTubessa.
Video #1: Powerless Arms Test eli kuinka testaat käsiesi rentoutta svingissä

 
Video #2:  Taaksevienti - katkeamaton taaksvienti



Video #3:  Kuinka muutat svingikaartasi.




Video #4:  Kuinka saada vakiintunut/yhtenäinen (consistent) tempo svingiin.




Video #5: Lopeta lyönnit pallon yläosaan puumailoilla.




Video #6: Kuinka lyöt draiverilla vielä pidemmälle.



Video #7:  Kuinka saat lisää nopeutta svingiisi.




Video #8: Kuinka saat suoristettua lavan.



Video #9: Kuinka golfsvingi toimii.



Video #10: Kuinka opit helponnäköisen svingin.



Video #11: Mikä tuo svingiin voimaa/vauhtia - kädet vai jalat.




Video #12: Kuinka estät liian korkealla lentävät lyönnit tiiltä.




Video #13: Selkä kohti kohdetta vartalonkierto.




Video #14: Rakenna pitävä svingi.




Video #15: Lämmittelyvinkkejä pituuslyönnin 2007 maailmanmestarilta.



Wilsonin opetusvideoita löydät lisää YouTubesta klikkaamalla tätä linkkiä.



**********************************************************************************
 

perjantai 24. tammikuuta 2014

Maailman 100 parasta kenttää 2014 listattu.

Pine Valley

Golf Digest on pistänyt paremmusjärjestykseen golfkenttiä jo lähes 50 vuotta. Nyt lehti rankkaa ensimmäistä kertaa maailman parhaat 100 kenttää otsikolla “World's 100 Greatest Golf Courses.” Lehden numero 2/2014 kertoo tehneensä kyselyt Aambyn laaksosta Intiassa Zimbaliin Etelä-Afrikassa".

Lehti teki kyselyn johon osallistui:
  1. lehden omat golfkenttäarvoijat (Course Ranking panelists),
  2. lehden kansainväliset toimittajat 27 kpl ja näiden omat kenttäpaneelit sekä
  3. muut lehden tuntemat ja sen luottamusta nauttivat arvioijat.
Kaikkiaa kenttien arviointiin osallistui 846 paljon matkustelevaa golfharrastajaa.  He asettivat tuntemiaan kenttiä luokittelemalla ne paremmusjärjestykseen asteikolla 1-10. Kenttä pääsi rankinlistalle vain, jos se sai vähintään 20 ääntä.

Jenkkien kenttiä pääsi listalle 40 heidän yhteensä 15 619 kentän joukosta. Tämä kenttämäärä on muuten 46 % koko maapallon kenttien kokonaismäärästä eli 34 000 kentästä. Sadan parhaan kentän joukkoon pääsi kenttiä kaikkiaan 18 maasta. USA:n jälkeen eniten Skotlannista (13), Englannista (11) ja Australiasta (7). Brittein saarilta yhteensä 29.
Lehti mainitsee samassa artikkelissa kuinka USAssa kenttien kokonaismäärä on laskenut 500:lla vuodesta 2005. Samaan aikaan muualla kenttien määrät kasvavat johtuen elintason noususta, turismin kasvusta ja siitä, että golfista tulee jälleen olympialaji Riion olympialaisissa 2016. Kiinassa kenttiä on reilut 600 ja määrä on kolminkertaistunut alle vuosikymmenessä. Kiinan golfmarkkinoiden arvioidaan muodostuvan maailman suurimmiksi tulevaisuudessa. 

Lähde: Golf Digest, John Barton

Lue lisää: http://www.golfdigest.com/golf-courses/2014-02/worlds-100-greatest-golf-courses#ixzz2rJ6eWxKl

Kuinka Golf Golf Digest arvioi kenttien paremmuutta?

1.Lyöntiarvot (Shot Values): Siinä otetaan huomioon kuika hyvin reiät asettavat vaatimuksia ja palkitsevat sekä testaavat lyönnin pituutta, tarkkuutta ja hienosäätöä.
2.Tasoitusvastaavuus (Resistance to Scoring):  Kuinka vaikea, mutta reilu/oikeudenmukainen (fair) kenttä on takatiiltä pelaavalle scratch –pelaajalle.
3.Kenttäsuunnittelu (Design Variety): Kuinka monipuolisia/vaihtelevia väylät ovat pituudeltaan, rakenteeltaan, hasardien asettelun, griinen muodon ja korkeuserojen tms. suhteen.
4.Muistettavuus/elämyksellisyys (Memorability): Kuinka yksilöllisiä kukin kentän väylä on, mutta silti kentän menettämättä omaa 18 väylän kokonaisuuden yksilöllistä kollektiivisuuttaan.
5.Esteettisyys (Aesthetics): Kuina hyvin kentän maisemalliset arvot lisäävät kentän kiertämisen miellyttävyyttä.
6.Kentän käsittely/muokkaus (Conditioning): Kuinka kiinteitä ja rullaavia väylät ovat ja kuinka kovia (firm), mutta silti vastaanottavaisia griinit ovat.
7.Tunnelma/ilmapiiri/ymäristö (Ambience): Kuinka hyvin kentän yleisvaikutelma ja tunnelma heijastaa ja puolustaa perinteistä arvoja.

Kohdan 1 kriteeri (Shot Values) saa kaksinkertaisen painoarvon arvoinnissa. Kukin kenttä tarvitsee vähintään 45 arvoita viimeisten 8 vuoden ajalta päästäkseen listalle

Myös Top100golfcourses.com pistää maailman, eri maanosien ja maiden kentät paremmuusjärjestykseen.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pisimmät avaukset ammattilaisturnauksissa. Mielenkiintoista tilastotietoa ja grafiikkaa pääkiertueilta.

John Daly oli huippuaikanaan (1991-2002) yksi pitkälyöntisimmistä.
Lyöntipituudet ovat kasvaneet vuosikymmenten aikana.

Suurimmilla miesten ja naisten ammattilaiskiertueilla draivipituuksien keskiarvot ovat kasvaneet 80-luvulta lähtien vuosituhannen alkuun saakka voimakkaasti, mutta sen jälkeen selvästi tasaisemmin. 
Ks. alla USGA:n grafiikkakuva. 

USA:n golfliitto, USGA, jakaa lyöntipituuden kasvuun vaikuttaneet ajanjaksot kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa draivien pituuteen vaikutti ensisijaisesti mailateknologiassa tapahtunut kehitys (puu->metalli, titaani, hiilikuitu). Toisessa vaiheessa pituuden kasvua selitti ensisijaisesti palloteknologiassa tapahtuneet innovaatiot (balata-/neste/kumiydinpallot->kiinteäytimiset pallot. Titeleist lanseerasi uuden Pro V1 pallonsa 2000 ja seuraavalla kaudella PGA Tourin lyöntipituuskeskiarvo kasvoi 6 jaardia. Lue Golf Digestistä.) Kolmanessa vaiheessa lyöntipituuksien kavua alettiin rajoittaa erilaisilla mailoja ja palloja koskevilla säännöksillä. Sysäyksen tähän antoi mm. kenttien kritiikki ja mahdollisuudet kasvattaa ja sopeuttaa väylien pituuksia kasvaviin lyöntipituuksiin.


Keskimääräiset draivipituudet pääkiertueilla ja merkittäviä innovaatio- sekä sääntömuutosvirstanpylväitä (USGA).

Kuvassa on merkitty muutaman pystyviivan kohdalle virstanpylväitä joilla on historian aikana ollut merkitystä lyöntipituuksiin. Punaisella katkoviivalla merkityt ajankohdat koskivat uusia tuoteinnovaatioita: #1) 'onkalolapaiset' rauta- ja puumailat, #2) ylisuuret draiverit ja #3) titaanidraiverit tulevat markkinoille/yleistyvät sekä #4) ei-kiinteäytimisten pallojen aikakausi hiipuu ja #5) monikerroksiset tour-pallot ottavat vallan. Sääntöpuolella muutokset koskivat esimerkiksi: #6) draiverin maksimipituutta, lavan maksimikokoa ja tilavuutta, #7) MOI-arvon maksimia (Moment of Inertia=lavan 'vääntövastus') ja #8) lavan uramäärää, syvyyttä ja muotoa. 

Lue lisää USGA:Equipment Rules.

Alempi grafiikka näyttää miten draivikeskiarvot ko. ammattilaiskiertueilla ovat kehittyneet vuoden 2003 jälkeen. Pituuskeskiarvot ovat kasvaneet melko maltillisesti, paitsi miesten Japanin ja naisten Euroopan Tourilla (LET),  joilla keskiarvot ovat laskeneet viime vuosina. Yllättävää on, että kovimmat draivikeskiarvot lyödään Web.com kiertueella. 

PGA Tourilla, ET:lla, Web.com:lla, Champions Tourilla ja LPGA Tourilla keskimääräinen lyöntipituuskeskiarvo on kasvanut n. 1,2 % vuosien 2003-2016 aikana. Samaan aikaan LET:llä ja Japanin PGA Tourilla lyöntikeskiarvo on lyhentynyt n. 1,5 %. Eniten pituuskeskiarvoa on kasvattanut senioreiden Champions Tour jolla lisäpituutta tuli keskimäärin noin 4,5 metriä 2016 verrattuna vuoteen 2003. Muilla kasvavilla kiertueilla vataava lisäys oli yleensä 4 metrin tuntumassa.

Keskimääräiset draivipituudet pääkiertueilla vuodesta 2003 lähtien (USGA).

Euroopan Tourilla ja PGA Tourilla top10 pisinlyöntistä pelaajaa lyö n. 7 % pidemmälle kuin kiertueen keskiarvo ja 10 lyhytlyöntisintä pelaajaa jää n. 6 % kiertueen keskiarvosta.

Kaudella 2016 keskimääräinen mailanpään nopeus oli 181 km/t (112,9 mph). Keskimääräinen lähtökulma oli 10,5 astetta ja draiverin alakierre keskimäärin 2544 rpm eli kierrosta minuutissa.

Keskiarvovertailu ja vaihteluväli toureilla 2003 ja 2016 (USGA).


Alakuvassa ET:n ja PGA Tourin vuosittaisia lyöntipituuskeskiarvoja 2003-2016 kuudessa eri luokassa (pisimmät top10, -20 ja -50 sekä lyhimmät top50, -20 ja -10). Keskellä tourin keskiarvot. Tourien kuviot muistuttavat toisiaan melko lailla. Lähde USGA.



PGA Tourin lyöntikeskiarvojen listan lopussa touri ilmoittaa näin:
The average number of yards per measured drive. These drives are measured on two holes per round. Care is taken to select two holes which face in opposite directions to counteract the effect of wind. Drives are measured to the point at which they come to rest regardless of whether they are in the fairway or not.


PGA Tourin pisimmät avaukset 2000-luvulla.

PGA Tourilla pisimpiä draiveja 2000-luvulla ovat lyöneet seuraavat pelaajat.
        • 2017: Dustin Johnson 392 m (428 jaardia) 
        • 2016: Justin Thomas 379 m (414 jaardia)
        • 2015: Brent Wiesberger 392 m (428 jaardia)
        • 2014: Bubba Watson 388 m (424 jaardia)
        • 2013: Phil Mickelson 412 m (450 jaardia)
        • 2012: Gary Woodland 412 m (450 jaardia)
        • 2011: Dustin Johnson  424 m (463 jaardia)
        • 2010: Steve Stricker 388 m (424 jaardia) 
        • 2009: Charley Hoffman 427 m (467 jaardia)
        • 2008: Bob Heintz 398 m (435 jaardia)
        • 2007: Brett Wetterich 300 m (437 jardia)
        • 2006: Jason Gore 391 m (427 jaardia)
        • 2005: D.A. Points 404 m (442 jaardia)
        • 2004: Davis Love III 436 m (476 jaardia)
        • 2003: Jeff Sluman 433 m (473 jaardia)
        • 2002: Tiger Woods 456 m (498 jaardia)
    PGA Tourin draivikeskiarvoja eri vuosina (PGA Tour stats):
    .

    Kaikkien aikojen pisimmän pallon lentomatkan ilmassa (flat carry) on BBC:n sivujen mukaan lyönyt Karl Woodland vuonna 1999. Pallo lensi käsittämättömät 373 m (408 jaardia) ilmassa. Ks. BBC.

    PGA Tour ilmoittaa pallon pisimmät ja lyhimmät lentomatkat ilmassa draiverilla - Carry Distance. Tässä tourin rekisterihistorian pisimmät ilmalennot.
    Alla kaaviokuva PGA Tourin draivitilastosta 2000-luvun alusta lähtien. Villein vuosi oli 2004 jolloin 400 jaardin avauksia mitattiin kaikkiaan 83 kertaa.




    Lähteitä PGA Tourilta:

    Pisimmät draivit PGA Tourilla 2017






    Euroopan Tourin draivikeskiarvotilastoa

    Jenkit ova kaikessa urheilutilastoinnissa täysin omassa kastissa, mutta löytyy golfin ennätyksiä ja tilastoja Euroopastakin. 

    Tässä eri kausien keskiarvotilastot avauksista ET:llä:
    .
        • 2017: Merrick Bremner  302 m (330 jaardia) 
        • 2016: Dean Burmester 285,5 m (312 jaardia)
        • 2015: Haydn Porteous 299 m (327 jaardia)
        • 2014: Nicolas Colsaerts 286 m (313 jaardia)
        • 2013: Brooks Koepka 291 m (318 jaardia)
        • 2012: Nicolas Colsaerts 291 m (318 jaardia)
        • 2011: Alvaro Quiros 286 m (313 jaardia)
        • 2010: Nicolas Colsaerts 282 m (308 jaardia)
        • 2009: Alvaro Quiros 288 m (315 jaardia)
        • 2008: Alvaro Quiros 284 m (310 jaardia)
        • 2007: Alvaro Quiros 282 m (308 jaardia)
        • 2006: Christian Nilsson 287 m (314 jaardia)
        • 2005: Angel Cabrera 281 m (307 jaardia)
        • 2004: Ricardo Gonzalez 287 m (314 jardia)
        • 2003: Titch Moore 290 m (317 jaardia)
        • 2002: Emanuele Canonica 279 m (305 jaardia)
    ET:n draivikeskiarvot eri vuosina löytyy tästä.

    Tilastoja pisimmistä draiveista löytyy European Tourilta hajanaisesti ja tätä statistiikkaa pitää oikein etsimällä etsiä. ET:n statistiikkasivuille ei pisimpiä lyöntejä tilastoida ja vain draivikeskiarvot sieltä löytyvät. ET:n uutissivuilta jotakin löytyy. Vuonna 2015 Etelä-Afrikan 21-vuotias Haydn Porteous tempaisi 399 jaardin eli 365 metriä kantaneen avauksen Alfred Dunhill Championshipin ensimmäisellä kierroksella. Golf.comin sivuilta löytyy tieto, että Belgian Nicolas Colsaerts löi Wales Openissa syyskuussa 2014 Celtic Manorin 18 väylällä (par5) kaikkien aikojen pisimmän avauksen jonka pituus oli 447 jaaria eli 409 metriä. Aikaisempaa ennätystä 404 metriä (442 jaardia) piti hallussaan Intian Shiv Kapur vuodelta 2012. Kapur löi tämän lyönnin Madeira Islands Openin kilpailussa 13:lla väylällä ja kisan kolmannella kierroksella.

    Euroopan kiertue, ET, ei rekisteröi pallon ilmalennon pituuksista (carry distance) kuten PGA Tour edellä.

    ET ilmoittaa draivilistansa alussa näin:
    Driving Distance. Defined as an average number of yards per drive. Two drives are measured per round on holes chosen to counteract the effect of gradient or wind. The drives are measured at the point they come to rest regardless of whether they are on the fairway or not. 

    Lähteitä European Tourilta:

    Kaikkien aikojen lyönti jäi mittaamatta.

    Vuodelta 1992 löytyy yksi lyönti ylitse muiden ja 292 m yli pelatun väylän pituuden! Kysymyksessä oli PGA Tour ja Texas Openin kilpailu, joka pelattiin Oak Hills Country Clubin kentällä San Antoniossa. Kisasta jäi historian kirjoille yksi ylitse muiden: 31-vuotias Carl Cooper, joka löi hirvittävät 720 metriä (787 jaardia)! Cooper löi sen 3. väylällä joka oli 417 m (456 jaardia) pitkä par4. Lyönti ei jäänyt kuitenkaan virallisiin ennätyskirjoihin.

    Tässäkin olosuhteilla ja sattumalla oli ratkaiseva rooli. Cooperin lyöntiä kuvataan mm. näin.

    Pallo putosi alamäkeen golfautoille rakennetulle tielle ja pomppasi siitä rullaten ohi 5. väylän viheriön ja siitä edelleen ohi 6. väylän tiiauspaikan. Lopulta pallo jätti golfautoradan, pyöri päällystämättömälle huoltotielle ja lopulta pysähtyi 12. viheriön taakse. Pallo olisi voinut monessa kohtaa reitillään rullata ulos, mutta se jäi kuin jäikin kentälle.

    Jokainen paikan päällä ollut on yksimielinen siitä, että lyönti oli vähintään 750 jaardia ja lopulliseksi mitaksi jäi historian kirjoille tuo mittä 787 jaardia, jonka on määritellyt Cooperin caddienä tuolloin toiminut kaveri. Cooperille jäi hieman vajaat 300 metriä lyötäväksi saadakseen pallon takaisin oikealle väylälle. Hän löi rauta-4:lla ja jatkoi rauta-8:lla sekä yhdellä chipillä. Lopputuloksena tältä väylältä oli tuplabogey.
    .
    Lyöntipituudet eivät ole enää kasva vaikka välineet paranevat.
     
    Pitkät yli 300 metrin avaukset eivät vielä 90-luvulla olleet samalla tavoin yleisiä leiskauksia kuin 2000 –luvulla. Tuon samaisen vuoden 1992 virallinen PGA:n ilmoittama pisin draivi kuului John Dalylle ja se oli 'vain' 282 m (308 jaardia). Vain kaksi yli 300 jaardin eli 275 m avausta rekisteröitiin saman vuoden PGA Tourilla! Samaisen vuoden draivitilastossa John Daly oli ensimmäinen keskiarvolla 260 metriä (283 jaardia) ja em. hirmulyönnin lyönyt  Carl Cooper sijalla 12 keskiarvolla 249 metriä (272 jaardia).

    2000-luvulle tultaessa avaukset kasvoivat sitä mukaa kuin tiede tuli vahvemmin mukaan mailojen ja pallojen kehitykseen. Nykyisin USGA sanelee tikasti raja-arvoja molempien osalta. Syynä tähän oli erityisesti kenttíen huli siitä, että väyläpituuksia ei ollut mahdollista vanholla kentillä juurikaan pidentää.

    USA:n golfliitto USGA antaa tarkat speksit mm. siitä millainen mailan lavan urarakenne tai mailan varren MOI-arvo saa olla, tai millainen COR-arvo palloilla saa enintään olla, jne. (Lue palloon liittyvistä seikoista enemmän blogissa.) Näillä säännöksillä pyritään pitämään välineet yhdenmukaisina ja vaikuttamaan mm. siihen, että lyöntipituuksein merkitys ei korostu liikaa.

    Naisten LPGA Tourin draivikeskiarvotilastoa.

    Pisimpiä draiveja LPGA Tourilla ei löydy tilastoista, mutta ainakin Golf Channelin video top5 naiten draivipituuksista löytyy tästä. Järjestys näille oli Lorena Ochoa (2008)Lexi Thomson (2014), Michelle Wie (2006), Brittany Lang (2011) ja Laura Davis (2007). (Mitat +/- 350 jaardia.) Lexi Thomsonin 328,5 m (359 jaardin) lyönnistä uutisoi ja näyttää videolla Golf Digest 4/2016.

    Tässä kuitenkin draivikeskiarvotilastoa naisten LPG Tourin omilta sivuilta vuodesta 2002:
    .
        • 2017: Joanna Klatten 254 m (277 jaardia) 
        • 2016: Joanna Klatten 257 m (281 jaardia) 
        • 2015: Joanna Klatten 251 m (274 jaardia) 
        • 2014: Brittany Lincicome 248,5 m (271,5 jaardia) 
        • 2013: Nicole Smith 250 m (275 jaardia) 
        • 2012: Brittany Lincicome 252,5 m (276 jaardia) 
        • 2011: Brittany Lincicome 254 m (277 jaardia) 
        • 2010: Michelle Wie 251 m (274,5 jaardia)
        • 2009: Vicky Hurst 249 m (272,5 jaardia) 
        • 2008: Lorena Ochoa 246,5 m (269 jaardia)
        • 2007: Karin Sjödin 252,5 m (275,8 jaardia) 
        • 2006: Karin Sjödin 260,5 m (284,5 jaardia) 
        • 2005: Brittany Lincicome  247,5 m (270,3 jaardia) 
        • 2004: Sophie Gustafson 247 m (270 jaardia)
        • 2003: Annika Sorenstam 247 m (270 jaardia) 
        • 2002: Akiko Fukushima 246 m (269 jaardia) 
    CBSSportsin sivuilta LPGA Tourin tilastoja.

    Ladies European Tourin draivitilastoa
    .
    Euroopan naisten pääkiertueelta LET:ltä ei juurikaan tilastoja heru, mutta aivan viime vuosilta jotakin löytyy draivikeskiarvoista. Tässä ne jotka löytyivät LET:n sivuilta ja LET:n vanhoilta Information Centren sivuilta. 
    .
    Ks. LETin statistiikkasivulta ja LET:n sivuilta.
    .
    Web.com:lla lyöntikeskiarvot ovat kaikkein pisimmät!

    Kuten tekstin alussa olevat USGA:n grafiikatkin osoittivat, lyödään Web.com tourilla kaikkein pisimmät lyöntikeskiarvot. Syy tähän lienee se, että miesten pääkiertueilla PGA ja Euroopan kiertueilla pelaajien keski-ikä on korkeampi kuin tällä nuorten miesten tourilla ja erot lyöntipituuksissa siksikin pienemmät pelaajien kesken. (Esim. 2016: 50:s keskiarvo tällä tourilla löi keskiarvon 274,5 m, PGA Tourilla 270 m ja ET:llä 268 m.)

    Web.com kuuluu miesten ammattilaiskiertueiden 6-7 suurimman joukkoon rahapalkinnoilla mitattuna. Web.com on ns. kehittäjä-/haastajakiertue PGA Tourille samaan tapaan kuin Challenge Tour on ET:lle Euroopassa. Web.com:lla palkintopotti on n. kolme kertaa suurempi. Ks. blogiteksti maailman ammattilaiskiertueista.

    Pisimmät avaukset Web.com Tourilla vuosittain (lähde: CBSSports.com):
    .
    Tässä muutaman kauden draivikeskiarvotilastoa Web.com:lla:
    .
        • 2017: Matt Harmon 309 m (338 jaardia) 
        • 2016: Curtis Thomson 295 m (322 jaardia) 
        • 2015: Curtis Thomson 294 m (321 jaardia) 
        • 2014: Luke List 289 m (316 jaardia) 
        • 2013: Clodomiro Carranza 289 m (316 jaardia) 
        • 2012: Luke List 296 m (324 jaardia) 
        • 2011: Jason Kokrak 292 m (319 jaardia) 
        • 2010: Kyle Stanley 291 m (318 jaardia)
    Web.comin sivuilta statistiikkaa

    CBSSportsin sivuilta Web.com Tourin tilastoja.

    Senioreiden Champions Tourin draivitilastoja.

    Senioreiden ylivoimainen kiertue kaikilla mittareilla mitattuna on USA:n Champions Tour jolta löytyy jenkkiläiseen ylivoimaiseen tapaan monipuolista tilastoa. Tässä draivien keskiarvot vuodesta 2002.

        • 2017: Tommy Armour III 274 m (299,4 jaardia) 
        • 2016: John Daly 278 m (304 jaardia) 
        • 2015: John Huston 274 m (299,5 jaardia) 
        • 2014: John Riegger 270 m (295 jaardia) 
        • 2013: Fred Couples 271,5 m (297 jaardia) 
        • 2012: Fred Couples 273 m (299 jaardia) 
        • 2011: Steve Lowery 268 m (293 jaardia)
        • 2010: Fred Couples 268 m (293 jaardia)
        • 2009: Steve Thomas 276 m (301,5 jaardia) 
        • 2008: Tom Purtzer 274 m (295,5 jaardia)
        • 2007: Tom Purtzer 272 m (298 jaardia) 
        • 2006: Dan Pohl 268 m (293 jaardia) 
        • 2005: Dan Pohl  275 m (300,5 jaardia) 
        • 2004: Tom Purtzer 270 m (295 jaardia)
        • 2003: Tom Purtzer 273 m (298 jaardia) 
        • 2002: R.W. Eaks 270 m (295 jaardia) 
    Champions Tour ei tilastoi yksittäisiä draivien pituusennätyksiä, mutta jotakin netistä niistäkin löytyy. Pisimmistä draiveista kertoo Wikipedia jonka mukaan kaksi senoiria, Jim Dent ja Jay Sigel, löivät 422 jaardin eli 386 metrin siivun vuonna 1996 The Tradition turnauksessa. Sama sivusto kertoo myös, että pidin yhden turnauksen keskiarvo tällä kiertueella on Andy Beanin 344,2 jaardia eli 315 metriä ja tehty 2003 Allianz Championship turnauksessa.


    CBSSportsin sivuilta Champions Tourin tilastoja.

    Seniori joka jäi draivihistoriaan.

    Mike Austinin tuli tunnetuksi ammattilaisgolfareiden keskuudessa pitkistä lyönneistään. Austin pelasi 25.9.1974 nelinpeliä (foursome) entisen PGA Championshipin voittajan Chandler Harperin kanssa Las Vegasin Desert Rose Golf Coursella. Kun Austin oli lyönyt muutamia 400 jaardin aloituksia, Chandlerin kerrotaan sanoneen hänelle: "Mike, näytäs kerrankin kuinka pitkälle pystyt lyömään!" Austin löi seuraavan aloituksen tällä lähes vaakatasoisella par4-väylällä jonka pituus oli tuolloin 450 jaardia eli 412 m. Pallo päätyi kauas viheriön taakse ja lyönnin mitaksi saatiin 515 jaardia eli 471 metriäAustin käytti lyöntiin persimon 10 asteen ja  43,5”:n extra stiff varrella olevaa draiveria sekä pehmeää balata -palloa. Sanotaan, että nykytekniikalla lyönti olisi ollut vieläkin pitempi. 

    Tämä Austinin Las Vegasin Desert Rose Golf Coursella USA:n Seniors Open Championship kilpailussa (nyk. Seniors Open Championship) lyömä hirmuavaus merkittiin hetkeksi myös Guinness World Recordsiin, mutta päätti myöhemmin rekisteröidä lyöntipituudet vain pallon ilmalennon matkana (flat carry). Austin oli tunnettu pitkistä lyönneistään, mutta samaa huipputasoa eivät olleet hänen lähipelinsä ja puttinsa. Yhdessä asiassa Austin jäänee vielä pitkäksi aikaa historiaan: hän oli ennätyslyönnin hetkellä täyttänyt jo 64 vuotta !  Tämäkään lyönti ei jäänyt virallisiin ennätysten kirjoihin johtuen siitä, että mittausta ei tehnyt mikään virallinen taho. Lue blogin juttu Mike Austinista.

    Tässä BBC:n sivuille 20.12.2010 kirjoitetussa jutussa kysytään miksi Austinin ennätyslyöntiä ei ole vieläkään rikottu. Why has the longest golf drive record not been broken? Artikkeli kertoo, että lyönnin aikana puhalsi 55 km/t takatuuli ja kisa pelattiin noin 2000 m merenpinnan yläpuolella. Austin käytti puusta tehtyä Persimmon draiveria.

    Miten lyönnin pituudet mitataan ?

    PGA TOURilla, Champions Tourilla ja Champions Tourilla käytetään pituuksien mittaamiseen ns. ShotLink-järjestelmää vuosittain keksimäärin 93 tapahtumassa. Turnauksissa jossa ShotLink on käytössä mitataan ja rekisteröidään jokaisen pelaajan jokainen lyönti. Tämä vuonna 2000 käyttöön otettu 'lyönti- ja tilastotiedon reaaliaikainen keruu- ja jakelualusta' tuottaa dataa kaikille suurimmille amerikkailaisille tv-yhtiöille (Golf Channel, CBS, NBC) ja kansainvälisille tv-partnereille, lehdistölle, pelaajille, valmentajille ja caddeille, mobiililaitteille, erilaisille golfstudioille, golfkenttien arkkitehdelle sekä erilaisiin viihdetarkoituksiin ja muille asiakkaalle. Järjestelmän käyttö vaatii noin 350 PGA TOURin oman henkilökunnan ja vapaaehtoisen työtä turnauksissa. Ks. tästä lisää.


    Kuvassa mittauksissa käytettävä lasermittauskolmijalka.
    Draivipituudet mitataan mahd. tasaisilta ja vastakkain kulkevilta väyliltä.
    Tiedon saaminen Euroopan kiertueilta mittausvälineistä ei onnistu netistä. Keskimääräinen draivipituus mitataan kahdelta väylältä jotka kulkevat vastakkaisiin suuntiin ja ovat kaltevuudeltaan mahdollisimman samankaltaisia. Tällä pyritään lieventämään väylän kaltevuuden ja tuulen vaikutusta lyöntipituuteen ja saadaan paremmin totuutta vastaava keskiarvo. Pituudet ovat kokonaispituuksia tiiltä pallon pysähtymispaikkaan riippumatta siitä päätyykö pallo väylälle. ET:n sivuilla asia ilmaistaan: "Two drives are measured per round on holes chosen to counteract the effect of gradient or wind. The drives are measured at the point they come to rest regardless of whether they are on the fairway or not."

    USGA:n 2016 Distance Report - PDF-tiedosto

    Nykyisin kaikilla ammattilaiskiertueilla draivien keskiarvo lasketaan samalla tavalla ja ne ovat siten vertailukelpoisia. Toukokuussa 2002 maailman ainoat oikeat ja suuret golfin säännöstöjä rukkaavat organisaatiot USGA ja R&A hyväksyivät yhteisperiaatteet (Joint Statement of Principles) koskien golfvälineitä. Tämän jälkeenkin on rääntöjä rukattu tarpeen tullen. Lue tästä ko. raportin sivut 22-24.

    Golfissa astuu voimaan 2019 uusia mielenkiintoisia sääntöjä joista R&A kertoo netissä otsikolla: 'Rules Modernisation, A Fundamental Revision to the Rules of Golf for 2019'. 

    Muuta asiaan liittyvää mielenkiintoista.

    Golf Digestin taulukko (4.1.2017): Kuinka pitkälle eri ikäiset ja eri tasoiset pelaajaat todellisuudessa draivaavat. (Tilasto kerätty 4-9 kk/2016.)

    R&A 3.5.2013: The truth about driving distance

    Golf WRX:n sivuilta löytyy mielenkiintoinen tilasto tekstin "How much distance is lost with age?" sisältä. Siihen on kerätty tietoja 440 ammattilaispelaajan draiveista isoimmilta ammattilaiskiertueilta - PGA Tour, European Tour, Web.com Tour, Champions Tour ja European Senior Tour.


    Em. artikkelin kirjoittaja on ns. Swing Speed Trainer ja hän kertoo, että vuosiluokassa 60-69 ero päätourien keskiarvoon on noin 10 mph (16 km/t). Tästä hän sanoo, että tässä ikäluokassa voidaan lisätä tuon verran mailanpään nopeutta nopeusharjoituksilla. Hän lisää: "Lisäksi uskon että ikä on pitkälti mielentila ja jos olet valmis hieman panostamaan, paljon fyysisestä kapasiteetista voidaan ylläpitää ja jopa lisätä elämän jälkiosalla. Kuten sanonta kuuluu: use it or lose it."

    Ks. myös toinen em. kirjoittjan mielenkiintoinen artikkeli Three ways to hit longer drives.




    Euroopan pituuslyöntiturnauksen eli Long Drivers European Tourin eli LDET:n tilastojaValitse sivun vasemmasta laidasta vuosi.

    World Long Drive Associationin eli WLDA sivut

    Alla Trackmanin ilmoittamia keskipituuksia PGA Tourilla ja naisten LPGA Tourilla.