Otepään Golf Clubin kenttä teki vaikutuksen.

Kuvassa Otepään Golf Clubin ravintola- ja toimistorakennuksia edestä ja takaa.

Optepää on aktiivisen liikkujan ja lomailijan paikka.

Otepään idyllinen pikku kaupunki sijaitsee reilun 40 kilometrin päässä Tartosta ja noin 220 kilometriä Tallinnasta etelään. Kaupunki kuuluu Etelä-Virossa olevaan Valgan maakuntaan, Valgamaahan, jossa on Otepään lisäksi kaksi muuta kaupunkia Tõlva ja Valga sekä 11 kuntaa. (Otepää=karhun pää)

Otepää on kaunista ja maastoltaan erittäin vaihtelevaa ja alueella on monia pieniä järviä. Otepää tunnetaan Euroopassa laajemminkin, koska siellä järjestetään vuosittain tammikuussa hiidon maailmancupin osakilpailu. Otepää on koko Baltian taviurheilun pääkaupunki. Se on ihanteellinen lomakohde vuoden läpeensä aktiiviselle liikkujalle ja urheilijalle jossa voi harrastaa vaellusta, uintia, kalastusta, lenkkeilyä, hiihtoa, pyöräilyä, soutua, melontaa, luistelua, lumilautailua jne.  

Otepää Golf Clubin (championship-tasoinen) golfkenttä sijaitsee Otepään luonnonpuiston alueella. Alue tunnetaan myös pikkukiljukotkasta, mutta alueella on myös kauriita ja muita villieläimiä. Kentän väylät kulkevat aarniometsässä Saagajärven ja Mähajärven välissä. Kenttä avattiin pelaajille kesäkuussa 2007. Sen on suunnitellut arkkitehti Pekka Wesamaa. 

Kentän alueella on range ja neljä puttaus- ja chippingaluetta. Pelaajilta ei vaadita tiettyä hcp-tasoa, vaan kaikki green cardin suorittaneet pääsevät pelaamaan kentälle. Kenttä on käytössä osin läpi vuoden ja siellä pääsee pelaamaan myös talvigolfia.

Otepään golfkenttä on vaativa, mutta nautinnollinen. 

Kenttä on maaston muodoiltaan vaihtelevaa ja monipuolista josta yksitoikkoisuus on kaukana. Se on erittäin mielenkiintoinen ja miellyttävä kenttä pelata. Se asettaa pelaajalleen mielenkiintoisia ja mieleen painuvia haasteita ja elämyksiä sekä jättää joka kierroksen jälkeen tunteen, että sillä ja sillä väylällä teen niin ja niin ensi kerralla ja yritän sitä ja sitä toisenlaista lyöntiä ja lähestymistapaa. Kenttä sopii niin klubipelaajalle kuin kovemman tason pelaajallekin. Se on kenttä, joka vaatii pelaajaltaa paljon, mutta samalla antaa paljon. 

Väyliltä näkee harvemmin lippua avauksen tai edes toisen lyönnin jälkeen ja siksi pelistrategian merkitys korostuu tavanomaista enemmän. Kentässä on 12 koiranjalkaväylää joista 7 kaartaa oikealle ja 5 vasemmalle. Ysiväylä on todellinen z-väylä joka kääntyy avauksen jälkeen oikealle ja sen jälkeen vasemmalle. Kentällä on myös yksi par4 jonka pituus valkoiselta tiiltä on 490 metriä. Kentän pisin väylä on numero 10 joka on vielä toistaiseksi par5 ja valoisilta pelattuna se on hirmuiset 682 m pitkä. Keltaisiltakin se on 602 m ja punaisilta pelattuna 535 m pitkä. Toimitusjohtaja Kristi Laur kertoi, että tästä väylästä tulee lähiaikoina erittäin harvinainen par6 ! Samalla nyt par4:nä oleva 15. väylä muuttuu par3:ksi.

Kentän erikoisuuksiin kuuluu myös tuo väylä 15. Tiipaikan oikealla puolella muutaman metrin päässä on 6 m korkea ja 8 m leveä mainospressu. Se estää lyönnit suoraan lipulle. Mainos on pakko kiertää joko suorana lyöntinä tai korkean puuston kiertävällä slaissilla/feidillä. Tosin tiiauspaikka on tehty niin kapeaksi, että noilta lyönneitä vaaditaan paljon onnea onnistuakseen. 

Halusin haastaa itseni ja kokeilla saisinko pallon korkeiden puiden yli ja samalla kiertämään voimakkaasti oikealle. Kolme ensimmäistä lyöntiä päätyivät mainospressun vasempaan laitaan. Siirsin tähtäystä hieman enemmän vasemmalle ja neljännellä yrittämällä onnistuin lyömään puiden yli kiertävän fadin ja pallo putosi keskelle väylää n. 60 m päähän viheriöstä. Parempaan tulokseen pääsee varmemmin lyömällä suoria lyöntejä, mutta kaikille ne eivät anna samanlaista onnistumisen riemua kuin haasteellisemmat yritykset.

Kenttä on vaihtelevaa ja siinä on lukemattomia hyvin hoidettuja ja kauniita hiekkakumpuja. Alla pari esimerkkikuvaa niistä.

Ensi tutustuminen kentän harjoitusalueisiin.

Saavuin vaimoni kanssa Otepäähän 25.6. hieman ennen kello 18:ta ja kirjoittauduimme Pühajärve Spa & Holiday Resort Hotelliin. Ilma oli kaunis aurinkoinen ja lämpötila 18 astetta. Tämän jälkeen lähdimme Otepää Golf Clubille katsomaan klubia ja harjoitusalueita. Emme olleet aikaisemmin nähneet paikkaa, vaikka olimme vierailleet Otepäässä muutamia vuosia  aikaisemmin, mutta silloin golf oli meille vielä melko tuntematon liikuntamuoto.

Vastaanotto klubilla oli ystävällinen ja klubin markkinointipäällikkö Risto Kauhanen tuli esittäytymään ja kertomaan kentästä lyhyesti. Markkinointipäällikön kuultua mistä seurasta olin, hän kertoi, että Nokia Riveriltä oli hieman aikaisemmin käynyt senioriryhmä pelaamassa heidän kentällään. Seniorit olivat ottaneet käyttöönsä golfautoja takaysille todettuaan etuysin fyysisen rasittavuuden. Varasimme tiiajat seuraavalle aamupäivälle ennen kello 10.

Ensimmäinen väylä ja kierros tekivät vaikutuksen.

Torstaiaamu oli lämmin ja ilma jälleen aurinkoinen. Varttitunnin harjoittelun putti- ja chippikentällä jälkeen siirryimme rangelle josta oli vain muutama kymmenen metriä keltaiselle tiille.

Otepään golfkentän profiili tulee heti ensimmäisellä väylällä konkreettisesti tutuksi. Kummut ja mäet seuraavat toinen toistaan. Niitä on väylän molemmin puolin ja ne on kaikki hyvin hoidettuja sekä myös kauniisti muotoiltuja/muodostuneita. Niiltä lyönti ei ole vaikeaa liian pitkän tms. vuoksi. Väylä 1 on par5 ja koiranjalka vasempaan (hcp 7). Avaus lyödään alas mäkeen, tai pidempänä lyöntinä mahdollisesti vastamäkeen. Väylän pituus on eri tiipaikoilta 435, 479 ja 490 metriä.



Väylä 2 on par4 (hcp 12) koiranjalka vasempaan ja pituudet eri tiipaikoilta ovat 269, 316 ja 328 metriä. Vaativa väylä tämäkin

Jos toinen lyönti jää lyhyeksi ja pallo jää tällaiseen paikkaan, tulee jatkolyönnille lisää haasteita. Lippu on vasemmalla mäen takana, mutta lyödäkö draw, feidi vai suora lyönti?! Molempi parempi, mutta lyönti ei saisi mennä oikealle liian pitkänä, tai kaartaa vasemmalle liiaksi.

Nousu kolmannen väylän tiiauspaikalle on tehtävä rauhalliseen tahtiin.

Kakkosväylältä siirtyminen kolmoselle on kokemuksen arvoinen kävely synkän metsän läpi nousevaa soratietä pitkin n. 300-350 metrin matkan. Tiipaikalle tultaessa on turha lähteä lyöntiin alle viiden minuutin, koska pakaralihakset ovat todennäköisesti täynnä maitohappoa nousun jälkeen, jos on tehnyt nousun kiireessä. Saavuin tiipaikalleni pari minuuttia ennen vaimoni ja katsoessani alaspäin hänen nousuaan hän huudahti tiukkaan sävyyn: “et lyö ennen kuin olen ylhäällä!”.  No, olin sen verran puuduksissa, ettei tarkoitukseni ollutkaan lyödä vielä tuossa vaiheessa.

Klubin toimitusjohtaja Kristi Laur oli kertonut kuinka seura järjestää kilpailuissa autokuljetuksen tällä nousulla. Syytä en huomannut kysyä, mutta syynä lienee se, että kisa pysyisi aikataulussa, eikä niinkään fyysinen rasitus. (Ehkä seniorikisoissa kuitenkin viimemenittu syy.)

Etuysin sijainti satelliittikartalla länsi-itäsuunnassa. Kuvasta tosin ei erotu voimakkaat korkeuserot kummuissa ja mäissä.

Satelliittikuvia kentästä pääset katselemaan ja zoomaamaan klikkaamalla Google Mapsiä tästä.

Alla näkymä 3. väylän keltaiselta tiipaikalta. Viheriö on kuvan oikeassa laidassa mäen alla. Tämä väylä on par4 (hcp 16) ja sen pituudet ovat 219, 254 ja 269 metriä. Se on viheriön edessä olevalle kummulle keskimäärin tasainen väylä.

Saman väylän viheriö kuvattuna kukkulalta josta sen pääsee nekemään.

Väylä 4 on par3 (hcp 13) jonka pituudet ovat 115, 123 ja 132 metriä. Se viettää loivasti alaspäin kohti viheriötä. Viheriö on yksi vaikeimmista viheriöistä kentällä.

Saman väylä viheriö on metsän reunassa. Avauksen saaminen pysymään viheriöllä ei ole aivan helppo tehtävä, koska viheriö viettää voimakkaasti poispäin ja sen keskeltä menee poikki iso aalto.

Väylä 5 on par 4 (hcp 14) ja pituudeltaan 288, 309 ja 326 metriä. Viheriö on koiranjalan jälkeen oikealla. Avaus on oltava reilut 200 metrinen keltaiselta tiiltä, jos mielii pallon päätyvän väylälle mahdollisimman lähelle viheriötä ja yli koiranjalan kulman ja pitkän raffin yli. Lyönnin pituutta lyhentää ylämäki. 

Jos avaus päätyy mäen päällä vasemmalle, ei viheriötä ja kolmea bunkkeria lyöntipaikalta näe ja matkaa viheriölle kertyy noin 200 metriä.

Jos pallo päätyy väylän vasempaan reunaan, lippua ei näy ja toisen lyönnin on oltava pitkä viheriölle päästäkseen.

Väylä 5 satelliittikuvana.

Väylä 6 on selkeä par3 (hcp 11) jonka pituudet ovat 124, 157 ja 168 metriä. Viheriö on hieman kalteva edessä olevaan metsään päin ja samalla puolen on myös syväreunainen bunkkeri. Lisäksi väylän edessä on kaksi muuta bunkkeria molemmin puolin viheriölle menevää kapeaa kannasta. Ks. satelliittikuvasta yllä. 

Väylä 7 on par4 ja viheriölle nousu koettelee jälleen maitohappojen sietokykyä. Avauksen jälkeen lasketaan laaksoon josta noustaan jyrkkää mäkeä ylös. Viheriö on laaja alaltaan. Sinne avauslyönti on helpommin sanottu kuin tehty, vaikka mitat eri tiipaikoilta ovatkin kohtuullisia 198, 229 ja 239 metriä. Samaa todistaa väylän vaikeusaste joka on 5. Viheriö on 10-20 m tiipaikkojen yläpuolella ja se syö lennosta mittaa. Oikeankätisellä lyönnin pitää olla lisäksi draw, koska väylä on koiranjalka vasemmalle.

Tämä mäki on noustava ensin ja sen jälkeen on vielä metrejä nousua ennen kuin viheriölle saavutaan. Kuvassa se ei ehkä näytä yhtä jyrkältä mitä se nousua tehtäessä oikeasti on.

Väylä 8 on vaikeaksi luokiteltu par 4 (hcp 4) pituudeltaan 325, 360 ja 490 metriä. Se on yksi koiranjalkaväylistä oikealle.

Alla kuva kasiväylän koiranjalalta lipulle päin. Onnistuneella fade-lyönnillä oikeankätinen pelaaja voi lyhentää oleellisesti kakkoslyöntinsä tarvittavaa pituutta.

Väylä 9 on pitkä par 5 ja se on kentän toiseksi vaikein väylä, jonka pituudet ovat 486, 521 ja 576 metriä. Se on todellinen Z eli zig-zag-väylä. Se kaartuu ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Avaus on lyötävä kohtuudella 150-180 m ja jatkolyönnin on oltava määrämittainen, jos haluaa välttää seuraavassa kaarteessa olevan bunkkerin tai vasemmalla kulmassa olevan metsän. Toisaalta mieluummin pitkäsi kuin lyhyeksi jotta voi edes yrittää kolmannella viheriölle.

Ysiväylällä avaus voi päätyä väylän keskellä olevan ison koivun taakse, kuten minulle kävi eka kierroksella. Koivun paikka tuo lisäväriä tähän muutenkin vaikeaan väylään. Kiertääkö drawlla koivun oikealta, vai fadella sen vasemmalta (oikeakätinen). Siinä tuhannen taalan kysymys. Kannattaa lyödä avaus putoamaan ennen koivun linjaa jotta toiselle lyönnille olisi paremmat mahdollisuudet onnistua jatkossa.

Väylien 10 – 18 tiedot tuloskortilla.

Väylien 10 - 18 esittelyt.

Takaysin sijainti satelliittikartalla länsi-itäsuunnassa.

Kentän pisin ja vaikein väylä on numero 10 ja se onkin hurjan pitkä lähes 700 metrinen (valkoiselta tiiltä). Kuvassa väylältä viheriölle n. 60 metristä katsottuna. Väylästä tulee lähiaikoina harvinainen par6-väylä.

Väylä 11 on pa4 (hcp 9) ja pituudeltaan 290, 298 ja 360 metriä. Pitkälyöntisten pelaajien kannattaa lyödä väylän oikealle puolelle, koska vasemmalla on vaarana jyrkkä alamäki jota pitkin pallo vierii helposti veteen. Näin kävi itselleni toisella kierroksella. Lyönti kannattaakin jakaa avaukseen ja lähestymislyöntiin joka pitää olla vähintään 70 m, jos haluaa lyödä sen mäen päältä eikä rinteestä. 

Viheriö on aaltomainen ja viettää vasemmalle ja taakse, joten lähestyminen tulisi jättää etupuoliskolle ja mieluummin sen oikealle puolelle.

Satelliittikuva väylästä 11.

Alla kuvassa näkymä 12. väylälle tiiauspaikalta jonne noustaan rappusia n. 5 korkeuteen. Väylä on lähes saman pituinen kuin edellinen ja sen hcp on 10. Pituudet ovat 280, 290 ja 300 metriä.

Väylä 13 on par3 ja pituudeltaan 98, 124 ja170 metriä. Maisema tiiltä on idyllinen jota koristaa perinteiset virolaiset maalaistalot piharakennuksineen taustalla. Tämä on kentän helpoin väylä (hcp 18).

Väylä 14 on pitkä vaativa par5 pituudeltaan 448, 505 ja 545 metriä (hcp 8). Maastoltaan se on jälleen vaihteleva ja mäkinen par5:nen koiranjalkaväylä vasemmalle. Väylän vasemmalla puolen on jyrkähköä kumpuilevaa maastoa ja oikealla puolella alas viettävää rinnetta ja tämän vuoksi lyönnille tulee haastetta tasaista väylää enemmän. Hieno väylä jälleen.

Väylä 15 on kentän erikoisuus. Sen kokonaispituudet ovat 270, 280 ja 290 metriä punaiselta, keltaiselta ja valkoiselta pelattaesssa. Väylä on rankattu toiseksi helpommaksi (hcp 17), joka tuntuu sen todelliseen vaikeuteen melko vaikealta ymmärtää.

Väylä 16 on par3 ja mitoiltaan 118, 127 ja 135 metriä (hcp 15). Väylällä on iso vesiallas, mutta se ylettyy vain reiluun puoliväliin väylästä. Viheriön edessä on kaivettu toinen allas, joka pelihetkellä oli täysin kuiva. Tarkoitus lienee ollut hiekkabunkkeri tai vesiallas.

Väylä 17 on pitkä par5 ja kolmanneksi vaikein (hcp 3). Sen ptuudet ovat 465, 510 ja 560 metriä. Maasto vaihtelee loivaa ala- ja ylämäkeä. Se on yksi mielenkiintoisimmista ja haastavimmista väylistä koko kentässä.

Viimeinen väylä 18 (hcp 6) kaartuu loivasti vasemmalle. Avauksen harmina on kaksi hyvin sijoitettua bunkkeria jotka välttämällä toisella lyönnillä viheriölle on mahdollisuudet paremmat. Vasemmalla kulmassa on 'teknisiä rakenteita' jotka pitää välttää (korkeita muovisia joiden merkitys ei minulle selvinnyt). Pitkällä ja onnistuneella drawlla pääsee bunkkereiden eteen ja lyhentämään kakkoslyöntiä viheriölle. 

Yhteenveto

Kiersin kentän Otepään kentän kaksi kertaa. Perjantaina aloittaessani toista puoliskoa alkoi saataa vettä melko voimakkaasti ja tämä himmensi hieman fiilistä. Tarkoitukseni oli ottaa lisää kuvia väylistä, mutta sadekuvat eivät olisi antaneet oikeanlaista kuvaa tästä hienosta kentästä ja niinpä keskityin pelkästään pelaamiseen. Kuvien ottamisen yhdistäminen pelaamiseen tuntui välillä muutoinkin kovin vaikealta, koska kenttä on niin mielenkiintoinen ja pistää miettimään lyöntejä ja pelistrategiaan koko ajan. Paineita takaa tulevista pelaajista ei koko aikana kuitenkaan ollut.

Kenttä on mielestäni niiden kenttien joukossa, joka jättää jälkensä pelaajaan. Kentän kesyttäminen jää jokaiselta vieraspelaajalta tulevaisuuteen ja jättää paljon parannettavaa seuraavaan kertaan. Kenttä pistää todella ajattelemaan omaa peliä ja korostaa pelistrategian merkitystä. Sen voi tottakai pelata myös pelkästään nautiskellen ilman sen kummempaa oman pelin analysointia. Kenttä ei tuota tyydytystä ainoastaan fyysisellä tasolla, vaan se tuottaa sitä vielä enemmän henkisellä tasolla, nautinnon ja haasteiden tasolla. 

Omalla autolla matka kestää Tallinnasta reilut 3 tuntia ja matkaa hidastaa se, että isoveli vartioi lähes jokaista metriä matkalla. En ole nähnyt vastaavaa valvontaa missään muualla. Lähemmäksi pääsee tie Tampereelta Lahteen. Niin tiheää Tallinnan ja Tarton välillä on liikennevalvontakameroiden viidakko, että välillä tuntuu epämiellyttävältä ajaa tiellä, vaikka ei haluaisikaan ajaa ylinopeutta. Bussilla kulkien jatkuva nopeuksien vaihtaminen alas ja ylös muutoin niin selkeällä ja hyväkuntoisella tiellä, joka kulkee kaiken lisäksi harvaan asuttujen seutujen läpi, ei ehkä tunnu yhtä epämiellyttävältä.

Jotta Otepään golfkentästä ei muodostuisi väärää kuvaa sen fysiikkavaatimuksista, toteaisin, että se ei ole fyysiseltä rasittavuudeltaan sen kummempi kuin vastaavat par73-kentät lukuun ottamatta mainittuja nousuja 3:nnelle ja 7:nnelle väylälle. Keltaisilta pelattuna kentän kokonaispituus on vain 5859 metriä. Esimerkiksi Nokia Riverillä pituutta on 80 m enemmän ja sekin on par73-kenttä.

Linkkejä:

Ks. Google Mapsilta Otepään golfkentän satelliittiprofiilia.

Otepää Golf Clubin omat nettisivut.

Jaa