SISÄLLYSLUETTELO:
Alicanten kaksi niin erilaista kenttää. Uusin
Madeiran kolmas kenttä Porto Santon saarella.
Golfkenttiä testaamassa Turkin Rivieralla.
Kaksi fantastisen hienoa kenttää korkeuksissa.
Tilinpäätös kauden 2015 peleistäni.
Kotka vieri pesään Nokia Riverin 13:lla väylällä.
Kausi 2014 on paketissa.
Lempäälän Farmi-kenttä tarjosi lisämausteen uudenvuoden aattona.
Otepään kenttä teki vaikutuksen. Huom ! Avautuu uuteen ikkunaan !
Heinäkuussa 30 asteen helteessä Ikaalisten kentällä teräsmiehen kanssa.
Tiistai eräänä kesäkuun päivänä 2014 Nokian Riverin kentällä.
Siihen kisaan ei olisi pitänyt osallistua!
Vuoden 1974 vappuheilan kanssa golfaamassa vappuna 2014.
Golf voi joskus tuntua idioottimaiselta touhulta.
Nokian Kartanon väylä 5 kesällä 2012.
Lauro marraskuussa 2011 – väylän 7 harkintavirhe.
Estonian Golf & CC lokakuussa 2012.
Pääset suoraan kuhunkin tekstiin klikkaamalla otsikkotekstiä.
.
16.3.2017
Alicanten kaksi niin erilaista kenttää.
Näkymä El Plantio Golf Resortin putti- ja chippikentälle.
Alicante Golfin harjoitusalueita
Alicante Golfin ja El Plantio Golf Resortin kentät ovat kovin erilaisia ja hienoja kenttiä.
Kävin 2017 hiihtoloma-aikaan testaamassa kaksi Alicanten golfkenttää. Ne erosivat toisistaan melkoisesti. Alicante Golfin kenttä on legendaarisen espanjalaisen Severianos 'Seve' Ballesterosin suunnittelema kenttä ja se kiertelee keskellä kaupunkia kerrostalojen välissä. Kenttä oli kuivahko, mutta viheriöt erinomaisessa kunnossa ja erittäin liukkaat. Pelipäivänä lipun paikat oli sijoitettu pirullisesti. Niimpä kolme puttia per reikä olikin liian monesti tuloksena, vaikka aloitukset ja jatkolyönnit sujuivatkin hyvin.
El Plantio Golf Resortin kenttä erosi Alicanten kentästä jo värinsä puolesta. Kenttä oli kauniilla alueella ja kaikkialla loisti viheriä väri ja kenttää ympäröi korkeat vuoret. El Plantion kenttä oli ilo silmille. Pienen miinuksen kokonaisuuteen teki vain se, että muutama viheriö oli melko heikkokuntoinen ja muistuttivat lähinnä suomalaista jääpolteen koettelemaa viheriötä. Tosin nämäkin viheriöt olivat silti vihreitä, mutta ruoho niillä oli kasvanut melko epätaisaisesti. Tämä vaikeutti puttaamista jonkin verran, koska pallo pumppaili eikä rullinut tasaisesti. Kenttä ja maisemat olivat kuitenkin niin kauniita, että asialla ei ollut juurikaan merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Siinä missä Alicante Golf oli tasainen, oli El Plantio mäkinen ja vaihteleva. Alicanten väylät kulkivat kaupungin sisällä ja väyliltä toiselle siirryttiin usein tunneleiden kautta. Kummatkin kentät ovat hienoja kokemuksia ja ne viehättivät eri tavalla.
Mitä pelaaminen kentillä maksoi maaliskuussa 2017.
Alicanten kentälle kierrosmaksu vaihteli 53 ja 49 euron välillä tuona viikkona ja tämä hinta piti sisällään golfauton. Vuokramailasetti maksoi 19,50 euroa. El Plantiossa kierroksen hinta oli 55,50 €, auto maksoi 30 € ja vuokramailat 35 €. Kello 14 jälkeen vastaavat hinnat olivat tällä kentällä 41,50+20,00+35,00 €.
Rooman valtakunnan aikaisia raunioita keskellä Alicante Golfin neljättätoista väylää!
Alicante Golfin kentän väylä 14 yllättää taatusti kaikki ensikertaa kenttää kiertävät. Tämä par5 väylä on pisimmillään 497 m pitkä. Avauksen jälkeen jäin ihmettelemään mikä rakennelma edessä siintää ja voinko jatkaa puu3:lla. Päädyin kuitenkin lyömään lyhyemmän lyönnin jotta näen tarkemmin mistä oikein on kysymys. Valitsin rauta seiskan jolla pääsin ihmettelemään rakennelmaa lähituntumasta. Rakennelman kohdalla väylän oikeassa reunassa oli taulu joka kertoi, että kysymyksessä oli Rooman vallan aikainen ja noin 100 vuotta ennen ajanlaskua olevan huvilan rauniot ja ne oli löydetty väylän rakentamisen yhteydessä 1997. Kolmas lyönti vajaasta 100 metristä oli lyötävä raunioiden yli.
Alicante Golfin kentän väylä 14 yllättää taatusti kaikki ensikertaa kenttää kiertävät. Tämä par5 väylä on pisimmillään 497 m pitkä. Avauksen jälkeen jäin ihmettelemään mikä rakennelma edessä siintää ja voinko jatkaa puu3:lla. Päädyin kuitenkin lyömään lyhyemmän lyönnin jotta näen tarkemmin mistä oikein on kysymys. Valitsin rauta seiskan jolla pääsin ihmettelemään rakennelmaa lähituntumasta. Rakennelman kohdalla väylän oikeassa reunassa oli taulu joka kertoi, että kysymyksessä oli Rooman vallan aikainen ja noin 100 vuotta ennen ajanlaskua olevan huvilan rauniot ja ne oli löydetty väylän rakentamisen yhteydessä 1997. Kolmas lyönti vajaasta 100 metristä oli lyötävä raunioiden yli.
Alicante Golfin väylä 14 ja näkymä kakkoslyöntipaikalta kohti rauniota.
Alicante Golfin väylä 14 ja näkymä antiikkisten kauvausten edestä n. 100 m lipulle.
Muita ottamiani kuvia Alicante Golfin kentästä.
Katso Alicante Golf kenttää Google Mapsista klikkaamalla tästä.
Kuvassa ensimmäisen väylän lähtöalueen, rangen, putti- ja chippialueen vieressä oleva 'ravintola/valvojatupa'.
Kuvassa ensimmäisen väylän lähtöalueen, rangen, putti- ja chippialueen vieressä oleva 'ravintola/valvojatupa'.
Väylä 1 on par5 ja 458 m pitkä ja alkaa rangen vierestä.
Yllä kuva väylästä 3 otetuna esittelyvideolta. Klikkaa ja katso video tästä.
Väylä 5 on par4 ja koiranjalka oikealle, Se on 382 m pitkä keltaisilta.
Väylä 6 on par3.
Väylä 7 on par4.
Väylä 8 on par3.
Alicante Golfin väylä 9 on pitkä par5 ja 499 m keltaisiltakin.
Väylä 10 on myös par5-väylä.
Väylä 11 on par4 ja 382 m keltaisilta.
Kuva kaniista väylästä 12 puuttuu. Löin väylällä yhden kierroksen hienoimmista lyönneistäni lipun suuntaisesti ja sen taakse 4 m josta kahdella putilla par. Väylä on 128 m pitkä par3:nen keltaisilta pelattuna. Viheriötä reunustaa edestä lampi joten lyönnin oli oltava riittävän pitkä, koska lippu oli tuona päivänä etualalla ja viheriö on voimakkaasti kalteva juuri veden suuntaan. Toisalta liian pitkä lyönti olisi asettanut putille todellisia haasteita.
Alicante Golfin par4 väylä 13.
Väylä 15 on pitkä par4 ja 185 m keltaislta.
Väylä 16 alkupää. Väylä on par5.
Alicante Golf väylä 17 par3
Väylä 18 alkupää. Väylä on par4 koiranjalka vasemmalle.
El Plantio Golf Resortin kenttä ja sitä ympäröivä alue loisti vihreällä värillään. Kenttää ympäröi vuoret siinä missä Alicanten väyliä ympäröi kerrostalot. Alicanten väylät olivat ruskean ja vihreän värisiä kuivahkoja.
Ensimmäisessä kuvassa on El Plantio Golf Resortin ravintolarakennus jossa sijaitsevat myös wc-,suihku- ja pukeutumistilat. Ravintolan ruoka on erinomaista, hintataso kohtuullista ja palvelu ensiluokkaista.
Yläkuvassa näkymä ravintolan ulkoterassille.
Yläkuvassa El Plantion toimistorakennus
Toimistorakennuksen edessä on 'telttakatos'. Kuvassa näkymä ykköstiille.
Yllä El Plantion chippi- ja puttialue
Mies rangella ennen kierrokselle lähtöä.
El Plantion väyläesittely. Klikkaa kuvaa tai tätä tekstiä ja katso.
Väylä 1 on par4, hcp 2 ja 387 m keltaisilta oleva koiranjalka vasemmalle.
Väylä 2 on par5, hcp 14 ja 424 m keltaisilta.
Väylä 2 viheriöltä katsottuna. Nousua noin 10 m.
Väylä 3 on par4, hcp 6 ja 320 m keltaisilta.
Väylä 3 kuvattuna viheriön oikeasta reunasta.
Väylä 4 on par5, hcp 10 ja 485 m ketaisilta pelattuna.
Väylä 5 on par4, hcp 12 ja 377 m pitkä keltaisilta.
Väylä 6 on par4, hcp 8 ja 323 keltaisilta.
Väylä 6 viheriö
Väylä 7 on par3, hcp 16 ja 173 m pitkä keltaisilta.
Väylä 8 on par4, hcp 4 ja 375 m keltaisilta.
Väylä 9 on par3, hcp 18 ja 113 m keltaisilta.
Väylä 10 on par4, hcp 5 ja 362 m keltaisilta pelattaessa.
Väylä 11 on par4, hcp 9 ja 349 m pitkä keltaisilta.
Väylä 12 on par5, hcp 15 ja 489 m pitkä keltaisilta.
Väylä 12 näkymä kakkoslyöntipaikalta.
Väylä 12 ja toinen lyöntini puu3:lla viheriökukkunan vasempaan laitaan josta matkaa lipulle alle 70 m. Pitch-lyönti LW:llä 1,5 m lipusta ja 3 puttia eli tuloksena bogey.
Väylän 12 joutsenia.
Mies viheriön reunalla väylällä 12.
Väylä 13 pelataan rajuun ylämäkeen ja edessä on poikittaisia vesiesteitä.
Se on mielenkiintoinen par4, hcp 3 ja keltaisilta 244 m pitkä.
Väylä 13 viheriöltä kuvattuna alas lyntipaikalle josta nousua n.15 m.
Viheriö on n. 60 m pitkä !
Viheriö on n. 60 m pitkä !
Lyhyen ja varovaisen aloituslyönnin jälkeen kakkoslyönti n. 170 m lipusta
puu3:lla viheriölle jossa 10 m:stä 3 puttia.
Väylällä 13 ylempi lampi on n. 80 m viheriön edessä väylän vasemmassa laidassa.
Väylä 14 on par 3, hcp 7 ja 171 m keltaisilta.
Viheriö on kukkulan takana joten lyönti pitää olla draw tai suora
kukkulan kulman yli, kuten itse löin avaukseni.
Väylä 14 kuvattuna lyöntipaikan suuntaan viheriöltä.
Oma avaukseni väylällä 14 päätyi lipun mittaisena lipun vasemmalle 5 m lipusta.
Kuvassa peliryhmässäni pelannut ranskalais-intialainen mies.
Väylä 15 on par5, hcp 13 ja 487 m pitkä keltaisilta.
Väylä 16 on 4, hcp 17 ja 264 m pitkä keltaisilta.
Kuvassa peliryhmämme skotlantilainen rouva.
Väylää 16 matkalla kohti lippua.
Väylä 17 tiiltä kuvattuna. Se on par4, hcp 1 ja 371 m pitkä keltaisilta pelattuna.
Väylä 17 puolivälistä kuvattuna viheriön suuntaan.
Väylä 17 viheriön edessä olevalta sillalta kuvattuna. Lippu suoraan edessä.
Väylä 17 kuvattuna viheriöltä väylän suuntaan.
Väylä 18 on par3m hcp 11 ja 173 m viheriön keskelle keltaisilta.
Oma avaus 4 m lipusta ja par.
Oma avaus 4 m lipusta ja par.
El Plantio Golf Resortin kentän slopetaulukota.
Yhteenveto Alicanten kentistä
Kokemuksena hieno ja kysymyksessä oli täysin erilaiset kentät. Ikävä kyllä flunssan vuoksi ehdin pelata molempia kenttiä vain kierroksen. Hampaankoloon jäi molemmista halu tehdä kunnon tulos vielä joskus. Alicante Golfin kentässä yllätti viheriöiden liukkaus ja lipun erittäin haastavat asettelut. Ihmettelin asiaa pelini aikana. Ensikertalaiselle kokemus oli uutta enkä ole vastaavaa vielä n. 50 erilaisen kentän kokemuksellani kokenut. Avauksissani ja jatkolyönneissäni ei suurtakaan parannettavaa omiin taitoihini verrattuna ollut, mutta putti oli liian haastavaa ja välillä turhauttavaakin. El Plantion kenttä oli lähempänä aikaisempia kokemuksiani ja vain muutamien viheriöiden epätasaisuus toi putteihin lisälyöntejä. Molemmat olisivat olleet pelattavissa hyvin tutustumiskierroksen jälkeen. Nyt keskittymistä haittasi kenttien kuvaaminen, muu ihmettely ja lainamailat josta syystä lyöntimäärät liikkuivat 90 lyönnin tuntumassa. Kenttien varsinainen valloitus jäikin seuraavaan kertaan.
Pelasin Alicante Golfin kentän aloittaen iltapäivällä ja klubin ravintola oli jo sulkeutunut lopettaessani pelini. Ravintolan puitteet näyttivät olevan hyvällä tasolla ja ruokalista monipuolinen. El Plantiossa ehdimme syödä ja totesimme ruuan olevan kohtuuhintaista ja erinomaisen makuista. Myös palvelu oli ensiluokkaista. El Plantio Golf Resort tarjoaa mahdollisuuden majoittua kentän vieressä olevaan hotelliin ja asuinhuoneistoihin (apartamentos). Ks. tästä lisää.
5.1.2017
Matkustin vaimon kanssa jo toisen kerran samana vuonna kauniille Madeiran saarelle. Edellisen kerran olimme käyneet saarella helmikuussa 2016 ja nyt lähdimme kahden viikon lomalle marraskuun 28. päivänä. Hieman oli jäänyt kaivelemaan edellisellä matkalla Palheiron golfkentällä kuulemani monet Porto Santon golfkentän kehut ja siksi päätimme käydä tällä matkalla kokemassa tämä kentän ensimmäistä kertaa. Kenttä luetaan top100 joukkoon Euroopassa ja sen on suunnitellut muutama vuosi sitten kuollut 5 majorin voittaja Espanjan golflegenda Severinos 'Seve' Bellesteros.
Porto Santon kentällä on pelattiin 2009-2011 Euroopan Tourin Madeira Islands Open turnauksia.
Ennen matkaamme tälle pikkusaarelle ehdin pelata pääsaarella Palheiro Golf Clubin kentän pari kertaa ja vielä kerran saarimatkan jälkeen. Tällä matkalla en ehtinyt pelata Madeiran 'pääkenttää' eli Santo da Serran kenttää. Olen kirjoittanut oman kertomuksensa näiden kahden kentän kokemuksista helmikuun matkamme jälkeen. Klikkaa ja katso tästä.
Porto Santon kentällä on pelattiin 2009-2011 Euroopan Tourin Madeira Islands Open turnauksia.
Ennen matkaamme tälle pikkusaarelle ehdin pelata pääsaarella Palheiro Golf Clubin kentän pari kertaa ja vielä kerran saarimatkan jälkeen. Tällä matkalla en ehtinyt pelata Madeiran 'pääkenttää' eli Santo da Serran kenttää. Olen kirjoittanut oman kertomuksensa näiden kahden kentän kokemuksista helmikuun matkamme jälkeen. Klikkaa ja katso tästä.
Funchsalin satamasta lähtee päivittäin klo 8 laiva pienelle Porto Santon saarelle. Laivamatka, joka on reilut 60 km, kestää noin 2,5 tuntia. Laiva on useampi kerroksinen ja siinä on muutama ravintola joiden hintataso on varsin kohtuullinen ja ruoka hyvää. Matka sujuu jouhevasti matkapuhelinta rassaamalla, syömällä kevyesti ja käymällä ajoittain ottamassa kuvia laivan ulkokannella. Paluumatka alkaa Porto Santon satamasta klo 18:00 samana iltana.
Ostimme edestakaisen päiväpaketin Madeiran saarelta Porto Santon matkoja myyvästä kojusta. Se sisälsi edestakaiset laivamatkat ja yhden kierroksen Porto Santo Golf Clubin kentällä sekä kuljetukset satamasta golfkentälle ja takaisin kahdelle henkilölle. Hinta oli hieman alle 90 euroa henkilöltä. Laivamatka yksistään otettuna maksoi 46 euroa, joten pelimaksuksi kuljetuksineen jäi kohtuulliset alle 44 euroa.
Ostimme edestakaisen päiväpaketin Madeiran saarelta Porto Santon matkoja myyvästä kojusta. Se sisälsi edestakaiset laivamatkat ja yhden kierroksen Porto Santo Golf Clubin kentällä sekä kuljetukset satamasta golfkentälle ja takaisin kahdelle henkilölle. Hinta oli hieman alle 90 euroa henkilöltä. Laivamatka yksistään otettuna maksoi 46 euroa, joten pelimaksuksi kuljetuksineen jäi kohtuulliset alle 44 euroa.
Matkalla kohti Porto Santon saarta kuvaa Madeiran saaren keskiosasta.
Madeiran pohjoisosan rannikkoa matkalla Porto Santon saarelle.
Laivamatkalla kohti Porto Santoa joka sijaitsee n. 60 km Madeiran saarelta pohjoiseen
.
.
Porto Santos Golf Clubin kenttä.
Laivan saavuttua Porto Santon satamaan meitä odotti tila-auto jolla pääsimme golfkentälle. Halusimme vuokrata tälle meille vielä tuntemattomalle kentälle golfauton, koska meillä ei ollut mitään hajua siitä, kuinka raskas kenttä on ja vaimoni oli pelannut koko vuoden aikana vain alle 10 kierrosta ja niistäkin osa vain puolikkaita. Autoa varaessamme klubisihteeri ilmoitti, että golfautoja ei ole käytettävissä kuin takaysille, koska kaikista autoista oli virta vähissä ja autot olivat latauksessa. Pian tämän jälkeen meille kuitenkin kerrottiin, että saammekin auton käyttöömme ja jos virta ei riitä koko kierroksen ajaksi ilmoittaisimme heille, niin he tuovat toisen auton käyttöömme. Kun olin pakannut bägimme autoon, tuli paikalle mies golfautolla ja sanoi, että vaihdetaan annettu auto toiseen, koska sen akku on ladattu täyteen ja kestää varmuudella koko 18 reiän kierroksen (4,5 t).
Porto Santo Golf Clubin pääovi
Porto Santon kenttä on avonaisella alueella jossa ei kovin paljon puita ole. Maasto on vaihtelevaa ja vettä riittää väylillä pienten ja vähän suurempien lampien muodossa. Vesi otetaan niihin vuorilta tulevista puroista. Kenttä on saaren keskellä ja niin etu- kuin takaysiltä pääsee kokemaan Atlantin valtameren läheisyyden. Tuulisella säällä kenttä on erittäin haastava ja tästä meille kertoi peliryhmässämme pelannut tanskalaismies, joka oli pelannut kenttää jo viikon verran lomaillessaan vaimonsa kanssa saarella.
Porto Santo Golfen esittelyä sivulla portosantogolfe.com
Porto Santo Golfen layout sivuilta portugalgolfe.com.
Yläkuvassa putti- ja chippialueita klubin pihassa.
Väylä 1 punaisen tiin suuntaan kuvattuna keltaiselta tiiauspaikalta.
Väylä 3
Väylä 3 viheriön edestä kuvattuna
Kuvaa väylältä 3 vuoren suuntaan.
Porto Santon kenttää ja merta etuysiltä katsottuna.
Tanskalaisseniori suunnittelee pelistrategiaansa väylällä 7.
Näkymää vuorille väylältä 9.
Vesiputous jossain takaysillä
Näkymää 10 väylän tiiauspaikalta.
Kuvaa väylä 15 tiiauspaikalta ja tiiauspaikan oikealta puolelta alas meren suuntaan (pieni kuva).
Väylällä 15 pääsi välillä istahtamaan penkille.
Severianos 'Seve' Ballesteroksen muistolaatta 16 väylän tiiauspaikan takana.
Väylä 16 tiiltä ja viheriön edestä vasemmalta.
Väylän 16 viheriön edessä on syvä rotko.
Näkymä tiiauspaikalta 18 klubin suuntaan.
Näkymä väylän 18 tiiauspaikalta kohti klubia
Näkymä reiälle 18 klubin edestä.
Klubi 18 reiän viheriön edessä olevan lammen takaa.
Väylä 18 ja sen viheriö klubiterassilta katsottuna.
Metässaarekkeitakin löytyi kentän reunolta muutamia.
Yhteenveto Porto Santo Golfesta
Porto Santon kenttä oli hieno kokemus ja liityn siihen joukkoon, jotka suosittelevat sen kokemista. Kaikki Madeiran kolme golfkenttää ovat kokemisen arvoisia ja kaksi niistä luokitellaan Euroopan parhaimmistoon (Santo da Serra ja Porto Santo). Palehiron kenttää on pakko joka matkalla kiertää, kuten pääasiassa tälläkin matkalla. Lähinnä siksi, että se on Funchalin kaupungissa asuttaessa kakkein lähimpänä, mutta myös siksi, että se on myös hieno kenttä ja näkymät väyliltä ovat fantastisia.
Huomionarvoista koskien kakkia näitä kenttiä on, että jokainen golfklubi hoitaa ilmaisen kuljetuksen kentälle ja takaisin hotelliin. Tämä on merkittävä säästö joka tekee kierroskustannuksesta todella kohtuullisen. Kuljetuksia on useita päivän aikana. Tälläkin matkalla neuvottelin ihan vain uteliaisuudesta hotellimme vieressä olevan taksiaseman kuljettajan kanssa diistä hotellilta Palheiron kentälle ja takaisin. Tarjoushinta oli 45 €. Kolmen pelioikeuden hinta ko. kentälle maksoi 200 € eli 66,7 €/kierros.
Klubi näytti kaikin puolin mallikkaalta. Ruoka oli ensilukkaista ja erityisesti ravintolan tarjoilijan palvelu ja huumorintaju olivat huippuluokkaa.
Madeiran kenttien laajemmasta arvostuksesta kertoo erityisesti se, että Porto Santo Golfe järjesti miesten Euroopan kiertueen Madeira Islands Openin vuosina 2009-2011 ja Clube de Golf Santo da Serra vuosina 1993-2008 sekä 2012-2015. Viimeisimmän Santo da Serran kentällä pelatun Madeira Islands Openin voittaja on Roope Kakko vuonna 2015.
Lue tästä aikaisempi blogiteksti (2/2016) Madeiran saaren kahdesta hienosta kentästä Palheiro Golf Club ja Santo da Serran.
Lähtömme Porto Santosta Madeiran pääsaarelle
Porto Santon kenttä oli hieno kokemus ja liityn siihen joukkoon, jotka suosittelevat sen kokemista. Kaikki Madeiran kolme golfkenttää ovat kokemisen arvoisia ja kaksi niistä luokitellaan Euroopan parhaimmistoon (Santo da Serra ja Porto Santo). Palehiron kenttää on pakko joka matkalla kiertää, kuten pääasiassa tälläkin matkalla. Lähinnä siksi, että se on Funchalin kaupungissa asuttaessa kakkein lähimpänä, mutta myös siksi, että se on myös hieno kenttä ja näkymät väyliltä ovat fantastisia.
Huomionarvoista koskien kakkia näitä kenttiä on, että jokainen golfklubi hoitaa ilmaisen kuljetuksen kentälle ja takaisin hotelliin. Tämä on merkittävä säästö joka tekee kierroskustannuksesta todella kohtuullisen. Kuljetuksia on useita päivän aikana. Tälläkin matkalla neuvottelin ihan vain uteliaisuudesta hotellimme vieressä olevan taksiaseman kuljettajan kanssa diistä hotellilta Palheiron kentälle ja takaisin. Tarjoushinta oli 45 €. Kolmen pelioikeuden hinta ko. kentälle maksoi 200 € eli 66,7 €/kierros.
Klubi näytti kaikin puolin mallikkaalta. Ruoka oli ensilukkaista ja erityisesti ravintolan tarjoilijan palvelu ja huumorintaju olivat huippuluokkaa.
Madeiran kenttien laajemmasta arvostuksesta kertoo erityisesti se, että Porto Santo Golfe järjesti miesten Euroopan kiertueen Madeira Islands Openin vuosina 2009-2011 ja Clube de Golf Santo da Serra vuosina 1993-2008 sekä 2012-2015. Viimeisimmän Santo da Serran kentällä pelatun Madeira Islands Openin voittaja on Roope Kakko vuonna 2015.
Lue tästä aikaisempi blogiteksti (2/2016) Madeiran saaren kahdesta hienosta kentästä Palheiro Golf Club ja Santo da Serran.
Lähtömme Porto Santosta Madeiran pääsaarelle
Lähtiessämme pelin jälkeen pois, odotimme autoa hakemaan meitä satamaan. Auton piti lähteä klo 17, mutta sitä ei kuulunut vielä 15 minuuttia tämän jälkeenkään. Kysyin klubisihteeriltä missä kuljetuksemme viipyy, mutta hän totesi vain, että kyllä se kohta tulee "don't worry!". Autoa ei kuitenkaan alkanut kuulua ja vaimoni otti tuttuun tapaansa ohjat käsiinsä ja tiukkasi tarkkaa ajankohtaa auton saapumiselle. Autoa odotti myös nuori frankfurtilainen pariskunta ja he alkoivat käydä myös kuumana. Pariskunnan mies oli kysynyt odotuksemme alussa, että voisiko odottamamme auto minun ja vaimoni susotumuksella pysähtyä matkalla satamaan viideksi minuutiksi meren äärelle, jossa he haluaisvat ottaa muutamia kuvia. Suostuimme tietenkin tähän, koska meillä tulisi olemaan riittävästi aikaa.
Autoa ei kuulunut vielä klo 17:30 ja alkoi olemaan kiire jotta emme jäisi laivasta. Vaimo sai klubisihteerin tilaamaan meille taksin ja lupauksen, että saisimme laivalla taksimaksun takaisin. Taksi saapuikin klubille klo 17:40 jolloin laivan lähtöön oli 20 minuuttia. Klubisihteeri soitti laivalle, että se odottaisi meitä. Noususilta olikin vielä paikallaan kun saavuimme laivan viereen. Kuulimme laivalla selityksen miksi auto ei koskaan saapunut hakemaan meitä klubilta. Auton kuskin vaimo oli joutunut sairaalaan. No, tällaista sattuu, eikä hässäkkä himmentänyt hienoa kokemustamme kentästä ja koko matkasta. Jälleen jäi tunne, että tämäkin kenttä pitää vielä joskus kesyttää ja tänne pitää tulla pidemmäksi aikaa pelaamaan ja tutustumaan saareen muutoinkin.
Porto Santo Golfessa on myös par3-kenttä jonka tuloskortti alla.
Porto Santo Golfessa on myös par3-kenttä jonka tuloskortti alla.
LINKKEJÄ:
Porto Santo Golfe ja golfkentän esittelyä
Porto Santon ja Portugalin golfkenttäesittelyjä sivulla www.portugalgolfe.com/courses/portosanto
Porto Santon ja Portugalin golfkenttäesittelyjä sivulla www.portugalgolfe.com/courses/portosanto
27.04.2016
Turkin Antalyan maakunnassa sijaitseva Belek on yksi maan turismin keskuksista. Belekissä on yli kolmekymmentä 4-5 tähden hotellia ja kylpylää sekä muita laadukkaita majoittumismahdollisuuksia. Belekissä ja Antalyassa on myös paljon historiallista nähtävää. Edellisellä matkallani tutustuin myös tähän puoleen ja kävin Rooman vallan aikaisilla Pergen kaupungin raunioilla ja saman aikakauden Aspendosin amfiteatterissa. Ne ovat yli 2000 vuotta vanhoja ja hyvin säilyneitä kohteita jotka tekevät syvän vaikutuksen. Suosittelen kohteissa käytejä myös Belekin golfmatkailijoille.
Belekin golfkeskus sijaitsee Välimeren rannikolla. Tämä alue on yksi maailman laadukkaimmista golfkenttäkeskittymä. Alueella sijaitsee vieri vieressä 15 täyspitkää 18-reikäistä ja kolme 9-reikäistä laadukasta kenttää. Alue on leveydeltään vain noin 15 km.
Muutamilla näistä kentistä on järjestettu isompiakin golfturnauksia. Viime vuosien suurin vuosittainen turnaus on marraskuun alussa pidettävä Turkish Airlines Open, joka on European Tourin yksi päätöskilpailuista. Siinä jaetaan vuosittain 7-8 miljoonaa dollaria palkintorahoina. Kolmena edellisvuonna turnaus pidettiin The Montgomerie Maxx Royalin kentällä ja tänä vuonna se pidetään Regnum Carya Golf & Spa Resortin kentällä.
Golfannikon taustalla kulkee korkea vuorijono joka suojaa pohjoisilta ilmavirtauksilta ja sää onkin suomalaisittain ajatellen otollinen golfille läpi vuoden. Silloin kun golfkausi Suomessa on kiihkeimmillään kesä-elokuussa, on Antalyassa yli 30 astetta.
 |
| Vuoden keskilämpötilat Belekin alueella. |
 |
| Belekin golfrannkko. Klikkaa kuvaa niin saat sen suurempana näkyviin. |
 |
| Antalya ja Belek Turkin kartalla. |
Belekistä löytyy nämä listan laadukkaat golfkentät.
- Carya Golf Course – 18 reikää, par 72
- Kusadasi Golf Course – 18 reikää, par 72
- Dunes Golf Course – 18 reikää, par 69
- Cornelia Faldo Golf Course – 27 reikää, top100 Euroopassa
- Gloria New Golf Course – 18 reikää, par 72,
- Gloria Old Golf Course – 18 reikää, par 72
- Gloria Verde Golf Course – 9 reikää, par 36
- Kaya Palazzo Golf Course – 18 reikää. par 71
- Lykia Links Golf Course – 18 reikää, par 72
- The Montgomerie Maxx Royal Golf Course – 18 reikää, par 72
- National Golf Course – 18 reikää, par 72 – top 100 Euroopassa
- Nobilis Golf Course – 18 reikää, par 72
- Pasha Golf Course – 18 reikää, par 72
- PGA Sultan Golf Course - 18 reikää, par 71 (Turkin PGAn kotikenttä)
- Sueno Pines Golf Course – 18 reikää, par 72
- Titanic Golf Course – 27 reikää (3x9)
Matkastamme hieman
.
 |
| Gloria Golf Resort on valittu maailman top10 hotellin joukkoon kaksi kertaa vuosina 2013 ja 2014. |
Matkustin Belekiin Lauran ja Jarkon kanssa 9. huhtikuuta. Majoituimme Gloria Golf Resort nimiseen hotelli- kylpylään. Hotellilla on kaksi täyspitkää kenttää (Old ja New Course) ja sen tytärhotellilla Gloria Verdellä 9-reikäinen kenttä. Golf Resort on valittu kaksi kertaa maailman top10 hotellin joukkoon. Palvelu oli koko lomamme ajan todella loistavaa.
Hotellilla on isompi päärakennus ja laajassa pihapuistossa erillisiä bungaloweja. Hotellin sisäpiha-alueella on useampia uima-altaita ja ravintoloita. Päärakennuksessa on neljä á carte ravintolaa ja muita ravintoloita ja baareja. Ohjelma lyhyen matkamme aikana oli niin golfvoittoinen, että paljon jäi kokeilematta ja näkemättä pelkästään oman hotellin alueelta. Siksi jäi tunne, että tänne pitää tulla uudelleen ja väljemmällä aikataululla jotta ehtii kiertämään myös alueen upeat historialliset kohteet.
Hotellilla on isompi päärakennus ja laajassa pihapuistossa erillisiä bungaloweja. Hotellin sisäpiha-alueella on useampia uima-altaita ja ravintoloita. Päärakennuksessa on neljä á carte ravintolaa ja muita ravintoloita ja baareja. Ohjelma lyhyen matkamme aikana oli niin golfvoittoinen, että paljon jäi kokeilematta ja näkemättä pelkästään oman hotellin alueelta. Siksi jäi tunne, että tänne pitää tulla uudelleen ja väljemmällä aikataululla jotta ehtii kiertämään myös alueen upeat historialliset kohteet.
Gloria Golf Resortin sisäpihan bungaloweja.
Gloria Golf Resortin päärakennuksen sisäpihaa
Gloria Golf Resortin ranta-aluetta
Tein ennen matkaa melkoisen työn etsiessäni mahdollisimman hyvätasoista, mutta samalla mahdollisimman edullista majoitusta neljällä pelioikeudella (3x4) höystettynä. Tutustuin tässä työssä konkreettisemmin myös Internetissä oleviin suurimpiin matkaportaaleihin (www.hotels.com, www.booking.com ja www.trivago.com ja sain niiltä muutaman päivän välein toinen toistaan edullisempia löytöjä. Läpi tuli käytyä myös suomalaiset matkatoimistot ja monet muutkin golfmatkoja tarjoavat palvelut.
Tunsin ennestään Belekiin golfmatkoja järjestävän Bilyana Golf Holidayn, sillä olin tutustunut siihen edellistä matkaa vaimoni kanssa 2013 suunnitellessamme. Tapasin heidän edustajansa myös kevään 2016 golfmessuilla Helsingissä jossa pyysin heiltä tarjousta hotelleista ja neljästä golfkierroksesta. Olin edellisellä matkallani asunut Sirene Belek hotellissa ja pelannut mm. sen Sultan ja Pasha kentät. Tiesin tämän matkan perusteella, että Belekin kentät ovat erittäin laadukkaita. Sain tarjouksia mm. Cornelia, Carya, Sirene, Riu Kaya, jne. hotelleista ja Turkish Airlinen lennoista. Laura oli jo aikaisemmin varannut kuitenkin Finnairin lennot, joten tarvitsimme vain majoituksen ja pelioikeudet.
Lopulta nettietsintäni mielenkiintoni herätti kaksi vaihtoehtoa: Gloria Golf Resort ja Gloria Verde Resort. Tein varauksen näistä hotelleista sekä Hotels.comiin että Booking.comiin ja pyysin Bilyanalta tarjouksen joka sisältää neljä pelioikeutta kullekin meistä. Pelipaketteja nettiportaalit eivät järjestäneet lainkaan.
Sain nopean vastauksen Bilyanalta ja heidän tarjouksensa oli selvästi edullisempi ja se sisälsi 4 peliaikaa, all inclusive -ruokailua, kuljetukset kentältä hotelliin ja takaisin. Matkan kokonaishinta lennot mukaanlukien oli todella edullinen. Mikäli golfkierrosmaksut olisi maksanut klubilla tarjottaviin hintoihin, olisivat ne olleet noin 2/3 kokonaishinnasta ilman lentoja.
Olin vakuuttunut Belekin laadusta ja palvelusta jo ensimmäisen golfmatkani perusteella 2013. Kahden tekemäni Belekin matkan jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että matkakohde on poikkeuksellinen ja täyden ansaisee kympin. Viimeisin matka oli jopa sellainen, että en usko missään päästävän sitä parempaan. Olen asunut sadoissa hotelleissa niiden yli 400 ulkomaanmatkani aikana, enkä ole nähnyt vastaavaa palvelua missään. Tämä palvelutaso lienee yksi kriteeri hotellin saamasta statuksesta. Fasiliteetitkin näyttivät olevan huippuluokkaa kaikkialla. Ruoka oli monipuolista ja hyvää, golfkentät ja harjoitusalueet erinomaisia, klubi ja sen palvelut huippuluokkaa. Mitä muuta golfmatkailija voisi odottaa, ja millä hinnalla tällä kertaa!
Kannatti tehdä syväluotaus Belekin matkan järjestäjiin ja sen tuloksena sain kaivettua edullisen matkapaketin. Tähän saattoi tällä kertaa kenties vaikuttaa Turkissa viime kuukausina paukahdelleet pommit. Sen kuitenkin opin tälläkin kertaa, että ei kannata lyödä hintoja lukkoon ennenkuin on käyty keskustelut loppuun. Bilyana on turkkilainen yritys ja haluaa saada asiakkaita. Nyt se sai kolme erittäin tyytyväistä sellaista.
Matkalla kävin huutokauppaa ostaessani Belekin kaupoista housuja. Kysyessäni mitä ne maksavat, myyjä totesi, että “ei puhuta vielä hinnoista tässä vaiheessa. Haluatteko teetä, olutta…”. Hän löi käteeni ison laskimen ja pyysi näppäilemään siihen hinnan mikä olisi minun mielestäni reilu hinta. Sen jälkeen hän otti laskimen ja laittoi siihen eri hinnan. Näin vaihtelimme kädestä käteen laskinta ja siihen erilaisia hintoja. Lopulta olin ostanut paidan ja muutaman puseron ja olimme tyytyväisiä win-to-win-tilanteeseen.
Matkalla kävin huutokauppaa ostaessani Belekin kaupoista housuja. Kysyessäni mitä ne maksavat, myyjä totesi, että “ei puhuta vielä hinnoista tässä vaiheessa. Haluatteko teetä, olutta…”. Hän löi käteeni ison laskimen ja pyysi näppäilemään siihen hinnan mikä olisi minun mielestäni reilu hinta. Sen jälkeen hän otti laskimen ja laittoi siihen eri hinnan. Näin vaihtelimme kädestä käteen laskinta ja siihen erilaisia hintoja. Lopulta olin ostanut paidan ja muutaman puseron ja olimme tyytyväisiä win-to-win-tilanteeseen.
Alla ilmakuva Google Mapsistä Belekin golfalueesta.
Klikkaa kuvaa tai tätä tekstiä ja katso ja zoomaa aluetta.
Klikkaa kuvaa tai tätä tekstiä ja katso ja zoomaa aluetta.
 |
Belekin golfkenttäalue. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
|
Hieman pelaamistamme kentistä
Gloria Golf Resortilla on kaksi kenttää, Old Course ja New Course (Vanha Kenttä ja Uusi Kenttä). Sen tytärhotellilla Gloria Verdellä on lisäksi 9-reikäinen kenttä johon hotellit soveltavat asiakashintojaan.
Gloria Golf Clubin seinällä on lasipintaisia tauluja. Yksi niistä esittää naisgolfin legendaa, kaksinkertaista yleisurheilun olympavoittajaa, golfin Grand Slamin tehnyttä monilahjakkuutta “Babe” Zahariasta. Lue blogiteksti hänestä.
Old Course on toiminut monien suurempien golfkilpaalujen näyttämönä vuosien varrella. Kentän lyöntiennätyksen 63 lyöntiä eli 9 alla parin on tehnyt golflegenda ja kahden majorin voittaja USA:n John Daly (5.12.2014, 48 v 8 kk ikäisenä). Saman tuloksen teki viime vuonna hänen maanmiehensä Sihwan Kim (10.5.2015). New Course kentän ennätys puolestaan on englantilaisella Graham Foxilla huikea 61 lyöntiä eli 11 alle parin (8.12.2014).
John Daly on em. kolmikosta ainoana saanut kuvansa Gloria Golf Clubin seinälle. Kaikki kenttäennätykset on pistetty sen alle kehyksiin.
 |
| Klikkaa ja suurenna kuvaa. |
Bilyana Golf Holdayllä on pääkonttori Antalyassa ja sivukonttori Englannissa. Se on toiminut vuodesta 1996. Yritys sanoo olevansa Golf Resort Specialist joka myy golfpaketteja brittiläisille ja muille golfin harrastajille. Bilyana tarjoaa golfmatkoja Turkin lisäksi myös Kyprokselle, Portugaliin, Espanjaan ja Marokkoon.
Yritys kertoo esitteessään, että se on kasvanut vakaasti sitä mukaa kun Belekin suosio golfmatkailun kohteena on kasvanut. Yrityksen mottona on “Knowledge and experience is the key to our success”. Suomennettuna: "Tieto ja kokemus on avain menestykseemme".
Vuonna 2014-2015 yrityksellä oli ennätysvuosi. Se välitti Belekiin yli 21000 golfaria jotka pelasivat noin 86000 kierrosta golfia. Bilyana kertoo myös, että se tarjoaa kaikkein kilpailukykyisimmät hinnat, parhaat tee-ajat ja parhaan palvelun Belekin lomakohteessa. Yritys tarjoaa kokonaispalvelua johon sisältyy myös lennot.
Tämän matkan perusteella kaikkien meidän kolmen yksiselitteinen mielipide myös Bilyanasta on, että palvelu oli loistavaa.
Muutamia kuvia matkalta
Jarkko ja Laura nauttimassa virvokkeita odottaessaan edessä pelaavien selviytymistä yhdellä Old Cousen par3:lla.
Tällä Old Corsen eräällä par5:lla tein matkan ainoan böödini kun kolmoslyöti lob wedgellä (60 astetta) 82 m:stä päätyi alle metrin päähän lipusta.
Tähän veteen päättyi hyvä sarjani kun avaus putosi siihen.
Nuoripari odottaa kentälle kuljetusta Gloria Golf Resortin edessä.
Jarkko ja Laura poseeraavat New Coursen viimeisen par3:n puolivälissä olevalla sillalla siirtyessään viheriölle.
Lauran transitionissa ei ole parantamisen varaa, eikä vesi pallon ja lipun välissä hetkauta häntä.
Jarkon rautaviitonen puhuu kohta karua kieltään. '20 metrin kerhon' jäsen vääntää rautaviitosesta kettinkiä alavedossa.
Toivoton tapaus, sanoi takana seisova pro.
Linkkejä Belekin golfmatkoja järjestäviin matkasivustoihin.
Bilyana Golf Holidays
Tjäreborg
Golftoursturkey.fi
Golfpiste
Finnmatkat
Aurinkomatkat
Detour
Golf Tailors travel
Trivago.com
Hotels.com
Booking.com
OnGolf
AK Matkat
Rantapallo
Lomamatkat
Golfpassi
Matkapojat
Äkkilähtö.fi
Matka-Agentit
Belek-golf.fi
Belekin vuokra- ja kiinteistö sivustoja
Wimdu
Letsgototurkey
Summer Home
Alanya Properties
Asunto Turkki
First Alanya
Bilyana Golf Holidays
Tjäreborg
Golftoursturkey.fi
Golfpiste
Finnmatkat
Aurinkomatkat
Detour
Golf Tailors travel
Trivago.com
Hotels.com
Booking.com
OnGolf
AK Matkat
Rantapallo
Lomamatkat
Golfpassi
Matkapojat
Äkkilähtö.fi
Matka-Agentit
Belek-golf.fi
Belekin vuokra- ja kiinteistö sivustoja
Wimdu
Letsgototurkey
Summer Home
Alanya Properties
Asunto Turkki
First Alanya
.
24.2.2016
 |
Kuva Palheiro Golf Clubin terassilta alas Funchalin kaupunkiin.
|
Kun klikkaat mitä tahansa kuvaa, näet ne isommassa koossa.
Parasta mitä olen golfurani aikana toistaiseksi päässyt kokemaan.
Tein vaimoni kanssa kolmannen matkan Madeiralle helmikuussa 2016. Kahdella aikaisemman matkan aikoihin en vielä tiennyt golfista juuri mitään. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo 13 vuotta. Pelasin lähes neljä 18-reiän kierrosta, tarkemmin sanottuna 67 reikää, golfia viikon kestäneen matkan aikana. Kokemus oli niin ainutlaatuinen monellakin tapaa ja se jätti fiiliksen, että tänne pitää tulla uudestaan ja lyhyemmällä aikavälillä mitä edellisten matkojen välillä oli kulunut. Vaimo ehti jo tätä tekstiä kirjoitettaessani varaamaan meille uuden matkan ensi syystalvelle.
Ehdin pelata pääsaarella olevia kahta kenttää. Tai pitäisikö sanoa: viittä eri ysiä kahden klubin kentillä. Aloitin pelini Palhero Golf Clubin kentällä ja pelasin tämän kentän myös lähtöä edeltävänä päivänä. Välissä pelasin Santo da Serran kolmea ysiä. Madeiran saarilla on myös kolmas kuuluisa kenttä Porto Santo Golfe, jonka kokeminen jää ensi kertaan.
Roope Kakko otti ensimmäisen voittonsa Euroopan Tourilla 2015 Santo da Serran kentillä Madeira Island's Open 2015. Hänen nimensä loistaa nyt näkyvästi klubin seinällä olevassa isossa kunniataulussa. Ko. turnausta pelattiin Santo da Serran kentällä vuosina 1993-2008 ja 2012-2015. Vúosina 2009-2011 turnaus pelattiin em. kolmannella Madeiran kentällä, jonka muuten suunnitteli espanjalainen golflegenda Severiano 'Seve' Ballesteros.
Golf World valitsi (2015/2016) Palheiron kentän Euroopan 200 parhaan kentän joukkoon. Jostain olin lukenut matkani aikana, että Santo da Serra rankataan kuuluvani 100 parhaan Euroopan kentän joukkoon.
Molemmat kentät sijaitsevat erittäin kauniilla paikalla korkealla meren yllä. Palheiro noin 500 m ja Santo da Serra noin 700 m merenpinnan yläpuolella. Molemmilta kentiltä avautuu mahtavia näkymiä alla lähellä olevalle merelle ja pitkälle saaren ala- ja yläpuolella oleviin kyliin ja kaupunkeihin.
Santo da Serran kentän alueella pelattiin golfia jo 20-luvulla, mutta ensimmäinen 9-reikäinen kenttä perustettiin alueelle 1937. Kuuluisa kenttäarkkitehti Robert Trent Jones (Sr.) suunnitteli alueelle vuonna 1991 täysimittaisen 18-reikäisen kentän joka koostui Machico ja Desertas nimillä tunnetuista 9-reikäisistä kentistä. Santo da Serran kenttä on nykyisin kuitenkin 27-reikäinen ja kolmas 9-reikäinen kenttä on nimeltään Serras.
Santo da Serran kentän alueella pelattiin golfia jo 20-luvulla, mutta ensimmäinen 9-reikäinen kenttä perustettiin alueelle 1937. Kuuluisa kenttäarkkitehti Robert Trent Jones (Sr.) suunnitteli alueelle vuonna 1991 täysimittaisen 18-reikäisen kentän joka koostui Machico ja Desertas nimillä tunnetuista 9-reikäisistä kentistä. Santo da Serran kenttä on nykyisin kuitenkin 27-reikäinen ja kolmas 9-reikäinen kenttä on nimeltään Serras.
 |
Hotellimme ja kahden pelaamamme kenttien sijainnit Madeiran saarella.
|
Kenttien eroista ja pelikokemuksistani hieman
Palheiron kenttä on erilainen muodoiltaan sekä vertikaalisessa että horisontaalisessa mielessä. Sen yksikään väylä ei kulje tasamaalla ja vain par3-väylät ovat suoria ja nekin pääasiassa melkoisia alamäkiä tai sitten väylällä on laaksoja lyöntipaikan ja viheriön välissä.
Katso klubin omilta sivuilta Palheron väyläesittely hole-by-hole 3D-mallina.
Palherossa on huomattavasti heikommat harjoittelualueet kuin Santo da Serrassa. Siellä on lyhyt range jossa ei saa lyödä puumailoilla. Lyönnit suoritetaan 20-30 m alapuolella olevalle maalle. Santo da serrassa on suuret puttiviheriöt ja 'normaali' range. Chippialue tosin on pieni.
Viimeisenä pelipäivänäni sunnuntaina pelasin Palheron kentän ja sen viheriöt tuntuivat olevan kovin hitaita ja tein peräti 43 puttia! Se oli 10 puttia enemmän kuin mitä oli viime kauden sadan kierrokseni keskiarvoni. Edellisenä päivänä olin kiertänyt Santo da Serran Machico ja Serras kentät ja puttaillut pitkään sen jälkeen harjoitusviheriöllä odotellessamme pikkubussin lähtöä hotellille. Viheriöt olivat liukkaita ja siirtyminen seuraavana päivänä Palheiron huomattavasti hitaammille viheriöille oli todella vaikeata minulle. Pelasin edellisenä keskiviikkona Palheiron kentän ja silloin sen viheriöt tuntuivat kuitenkin liukkailta.
Molemmilla kentillä on oma erityinen viehätysvoimansa ja molemmat ovat erittäin hienoja kenttiä, eikä pelkästään fantastisten näkymiensä vuoksi. Siinä missä Santo da Serran 9-reikäiset Machico ja Serras kentät ovat ET-tourin arvoisia hienoja kenttiä, Palhero kiehtoo monipuolisuutensa ja vaihtelevaisuutensa ja näkymiensä vuoksi. Palheiron kenttä on vaativa - ainakin ensimmäisillä kierroksilla. Mailavalinnat olivat minulle par3:silla vaikeita ja näköalat väylien ulkopuolella huokuttelivat ja veivät keskittymistä itse pelaamisesta pois. Pallo näytti lentävän ohuen ilman ja lämpimän sään vaikutuksesta pallon kimmoisuuteen erikoisen hyvin. Viheriöt olivat molemmilla kentillä paljon liukkaampia mihin olin tottunut Suomessa. Erityisesti ero Santo da Serran kentän viheriöihin oli suuri. Pallo pomppi ja rulli pitkälle, koska kenttä oli kuiva. Mainitsin pelin aikana tästä müncheniläiselle Ilselle, joka oli pelannut saarella kymmeniä kierroksia, ja hän totesi minulle: "Ei tämä vielä mitään, mutta odotas kun kesä tulee. Silloin väylät ovat kuin betonia."
Ilse oli oppinut Madeiralla vierittämään palloa erikoisen hyvin. Hän löi kaikki svinginsä siten, että ranteensa olivat selvästi mailan lapaa edempänä iskussa. Näin hän sai ns. deloftattua lapaa. Ts. hän löi matalampia lyöntejä mitä mailan lapakulma antoi odottaa. Mutta tämä tekniikka oli käytännöllinen Palheiron kentällä. Erityisesti se on sitä kivikovilla rutikuivilla kesäväylillä, kun hän vierittää palloja alas rinteitä. Korkeat lentokaaret ovat paljon huonommin hallittavia silloin.
Santo da Serran klubi isoine klubirakennuksineen antaa ulospäin kuvan vauraammasta klubista kuin mitä Palhero. Kentän status on myös korkeampi siksi, että siellä on pelattu pitkään em. Euroopan Tourin Madeira Islands Open turnauksia. Itse kentät ovat kuitenkin niin erilaisia, että niitä ei voi verrata ja asettaa paremmuusjärjestyykseen ja ne pitää itse kokea molemmat. Ne ovat todella hienoja ja kokemisen arvoisia molemmat.
Santo da Serran kentillä pelattaessa pelaajan pitää valita ne kolmesta 9:stä väylästä - Machico, Desertas ja Serras. Pelaaja voi tietenkin pelata myös kaikki väylät samana päivänä. Pelasimme molemmat Santo da Serran kierrokset (9+9) vaimon kanssa keskenämme, mutta molemmilla Palheron kierroksilla saimme peliseuraa. Ensimmäisellä kerralla saksalaisseniorirouvan Ilsen ja toisella kerralla kaksi etelä-suomalaista senioriherraa.
Pelasimme vaimoni kanssa käyttäen joka kierroksella golfautoa, joten kenttien rasituserot jäivät kokematta konkreettisesti. Palhero on fyysisesti raskaampi suurempien korkeuserojensa vuoksi. Kummallakaan kentällä ei näkynyt jalkaisin kulkevia pelaajia muutenkaan.
Santo da Serran Serras kenttä näytti olleen vieraille suosikkikenttä, kysyessäni mielipidettä asiasta. Serras on hieman tasaisempi ja selkeämpi kuin Machico ja Desertas. Vaimoni ja minä olemme samaa mieltä vaikka aloitukseni juuri tällä kentällä oli katastrofaalinen. (Ks. alla selostusta.)
Lähtiessäni pelaamaan tälle kentälle ostin caddie masterilta kolme Titelest V1x palloa ja Santa da Serran klubin logolla varustettuja laatupalloja puoli tusinaa. Kolme Titelestin palloa riittivät toisen väylä kakkoslyöntiin kunnes ne kaikki loppuivat. Sitten hupenivat logopallot pallo toisensa jälkeen ja nopeassa tahdissa sitä mukaa kun höyryt lisääntyivät. Syy ei ollut se, että väylät olisivat olleet liian vaikeita, vaan se, että aloin potea samana päivänä voimakasta pulli- ja huukkiongelmaa, koska lyönnit menivät suorina tai kaarteisina enemmän ja vähemmän vasemmalle. Keskiselässäni tuntui nikama siirtyneen paikoiltaan, koska tunsin pistosta vasemmalla puolen selkää. Ongelma syntyi siitä kun nousin golfautoon ja vaimoni kaasutti auton nopeaan lähtöön jolloin iskin selkäni kovaa ja kapeaa istuinselkänojaa vasten. Tunsin heti iskun jälkeen pistoksen selässäni ja seurauksena oli pikkuhiljaa vasemman ison selkälihaksen kramppiutuminen. Samanlailainen isku selkään toistui myöhemmin pelatessamme. Legendaarisen hierojan Eeron hierojapoika Juha pisti nikamat ojennukseen matkalta palattuani.
Tästä pikku ongelmasta huolimatta pelini ei Madeiralla sujunut kehuttavalla tavalla missään vaiheessa ja erityisesti puttini oli heikkoa. No, tietenkin selkä saatoi vaikuttaa myös puttipeliini. Otinkin minulle lähes mahdottomalta tuntuvan turistipelaajan asenteen (ainakin ajoittain) pelissäni ihaillessani ja kuvatessani kaunista ympäristöä. Tuliaisina kierroksiltani oli vain tusinan pareja ja niitä enemmän bogeja ja muita reikiä. Ei ainuttakaan ‘böödiä’. Vaimoni Tarja sentään teki sellaisen Palheiron vaikealla (hcp 4) par3-väylällä numero 3. Holarikin oli vaivaisen 10 sentin päässä.
Kuljetukset kentälle ja takaisin hotelliin.
Molemmat klubit hoitivat kuljetukset hotellilta kentälle ja takaisin hotellille ILMAISEKSI. Piti vain varata tiiaika paikan päällä, soittamalla tai sähköpostilla ja paikka pikkubussista. Ajoaika omalta hotelliltamme Four Views Monumental Lidolta Palheiron kentälle kesti 20-25 minuuttia ja Santa da Serran kentälle 30-35 minuuttia. Bussissa oli tilaa ja síinä kulki meidän kanssamme joka kerran 2-4 muuta pelaajaa toisista hotelleista.
Teimme tiistaina taksilla tutustumiskäynnin Palheron klubille. taksikuski hieroi pitään tarjoustaan ja näytti standardihinnastoaan. Sen mukaan yksisuuntainen matka klubille maksaisi 50 euroa. Lopulta hän totesi, että saamme meno-tulomatkan hintaan 40 euroa ja voimme katsella paikkaa tunnin ajan samaan hintaan. Teimme diilin ja niin menimme klubille ja varasimme tiiajan keskiviikoksi. Samalla kuulimme ilmaisesta kuljetuksesta hotellilta kentälle ja takaisin hotelliin.
Pelimaksut klubeilla
Ennen matkaa tutkailin netistä hintoja, mutta en varannut niitä, koska ajattelimme käydä klubeilla paikan päällä tiedustelemassa aikoja ja hintoja. Tämä olikin oikea ratkaisu, koska saimme jokaisesta pelaamallemme kierrokselle hinnan joka oli 20-30 % alhaisempi kuin nettihinta. Golfautosta joutui molemmilla kentillä maksamaan 45 euroa 18-reiän kierroksella, eikä tästä hinnasta voinut tinkiä.
Vieläkin halvemmalla olisi päässyt, jos olisi lähtenyt kierrokselle klo 14 jälkeen, mutta silloin olisi pitänyt maksaa kyyti taksilla tai vuokrata auto. Iltapäivälähdöllä kokonaishinta pelaamisesta ja golfautosta ollut enimmillään 80 € täydestä 18-reiän kierroksesta ja enintään 60 € puolikkaasta. Tarjolla on myös pakettihintoja rajoittamattomalla pelioikeudella esimerkiksi 330 €/viikko, kolmen kierroksen alennettu hinta jne.
Ilmainen kyyti huomioiden kokonaishintoja voi alennusten kanssa pitää kohtuullisina kun vielä ottaa huomioon, että pelaamaan pääsi Euroopan top100ja top200 kentillä.
Palheiro Golf Clubin hinnosta netissä
Santo da Serran nettihinnat
Palheiron kenttä on erilainen muodoiltaan sekä vertikaalisessa että horisontaalisessa mielessä. Sen yksikään väylä ei kulje tasamaalla ja vain par3-väylät ovat suoria ja nekin pääasiassa melkoisia alamäkiä tai sitten väylällä on laaksoja lyöntipaikan ja viheriön välissä.
Katso klubin omilta sivuilta Palheron väyläesittely hole-by-hole 3D-mallina.
Palherossa on huomattavasti heikommat harjoittelualueet kuin Santo da Serrassa. Siellä on lyhyt range jossa ei saa lyödä puumailoilla. Lyönnit suoritetaan 20-30 m alapuolella olevalle maalle. Santo da serrassa on suuret puttiviheriöt ja 'normaali' range. Chippialue tosin on pieni.
Viimeisenä pelipäivänäni sunnuntaina pelasin Palheron kentän ja sen viheriöt tuntuivat olevan kovin hitaita ja tein peräti 43 puttia! Se oli 10 puttia enemmän kuin mitä oli viime kauden sadan kierrokseni keskiarvoni. Edellisenä päivänä olin kiertänyt Santo da Serran Machico ja Serras kentät ja puttaillut pitkään sen jälkeen harjoitusviheriöllä odotellessamme pikkubussin lähtöä hotellille. Viheriöt olivat liukkaita ja siirtyminen seuraavana päivänä Palheiron huomattavasti hitaammille viheriöille oli todella vaikeata minulle. Pelasin edellisenä keskiviikkona Palheiron kentän ja silloin sen viheriöt tuntuivat kuitenkin liukkailta.
Molemmilla kentillä on oma erityinen viehätysvoimansa ja molemmat ovat erittäin hienoja kenttiä, eikä pelkästään fantastisten näkymiensä vuoksi. Siinä missä Santo da Serran 9-reikäiset Machico ja Serras kentät ovat ET-tourin arvoisia hienoja kenttiä, Palhero kiehtoo monipuolisuutensa ja vaihtelevaisuutensa ja näkymiensä vuoksi. Palheiron kenttä on vaativa - ainakin ensimmäisillä kierroksilla. Mailavalinnat olivat minulle par3:silla vaikeita ja näköalat väylien ulkopuolella huokuttelivat ja veivät keskittymistä itse pelaamisesta pois. Pallo näytti lentävän ohuen ilman ja lämpimän sään vaikutuksesta pallon kimmoisuuteen erikoisen hyvin. Viheriöt olivat molemmilla kentillä paljon liukkaampia mihin olin tottunut Suomessa. Erityisesti ero Santo da Serran kentän viheriöihin oli suuri. Pallo pomppi ja rulli pitkälle, koska kenttä oli kuiva. Mainitsin pelin aikana tästä müncheniläiselle Ilselle, joka oli pelannut saarella kymmeniä kierroksia, ja hän totesi minulle: "Ei tämä vielä mitään, mutta odotas kun kesä tulee. Silloin väylät ovat kuin betonia."
Ilse oli oppinut Madeiralla vierittämään palloa erikoisen hyvin. Hän löi kaikki svinginsä siten, että ranteensa olivat selvästi mailan lapaa edempänä iskussa. Näin hän sai ns. deloftattua lapaa. Ts. hän löi matalampia lyöntejä mitä mailan lapakulma antoi odottaa. Mutta tämä tekniikka oli käytännöllinen Palheiron kentällä. Erityisesti se on sitä kivikovilla rutikuivilla kesäväylillä, kun hän vierittää palloja alas rinteitä. Korkeat lentokaaret ovat paljon huonommin hallittavia silloin.
Santo da Serran klubi isoine klubirakennuksineen antaa ulospäin kuvan vauraammasta klubista kuin mitä Palhero. Kentän status on myös korkeampi siksi, että siellä on pelattu pitkään em. Euroopan Tourin Madeira Islands Open turnauksia. Itse kentät ovat kuitenkin niin erilaisia, että niitä ei voi verrata ja asettaa paremmuusjärjestyykseen ja ne pitää itse kokea molemmat. Ne ovat todella hienoja ja kokemisen arvoisia molemmat.
Santo da Serran kentillä pelattaessa pelaajan pitää valita ne kolmesta 9:stä väylästä - Machico, Desertas ja Serras. Pelaaja voi tietenkin pelata myös kaikki väylät samana päivänä. Pelasimme molemmat Santo da Serran kierrokset (9+9) vaimon kanssa keskenämme, mutta molemmilla Palheron kierroksilla saimme peliseuraa. Ensimmäisellä kerralla saksalaisseniorirouvan Ilsen ja toisella kerralla kaksi etelä-suomalaista senioriherraa.
Pelasimme vaimoni kanssa käyttäen joka kierroksella golfautoa, joten kenttien rasituserot jäivät kokematta konkreettisesti. Palhero on fyysisesti raskaampi suurempien korkeuserojensa vuoksi. Kummallakaan kentällä ei näkynyt jalkaisin kulkevia pelaajia muutenkaan.
Santo da Serran Serras kenttä näytti olleen vieraille suosikkikenttä, kysyessäni mielipidettä asiasta. Serras on hieman tasaisempi ja selkeämpi kuin Machico ja Desertas. Vaimoni ja minä olemme samaa mieltä vaikka aloitukseni juuri tällä kentällä oli katastrofaalinen. (Ks. alla selostusta.)
Lähtiessäni pelaamaan tälle kentälle ostin caddie masterilta kolme Titelest V1x palloa ja Santa da Serran klubin logolla varustettuja laatupalloja puoli tusinaa. Kolme Titelestin palloa riittivät toisen väylä kakkoslyöntiin kunnes ne kaikki loppuivat. Sitten hupenivat logopallot pallo toisensa jälkeen ja nopeassa tahdissa sitä mukaa kun höyryt lisääntyivät. Syy ei ollut se, että väylät olisivat olleet liian vaikeita, vaan se, että aloin potea samana päivänä voimakasta pulli- ja huukkiongelmaa, koska lyönnit menivät suorina tai kaarteisina enemmän ja vähemmän vasemmalle. Keskiselässäni tuntui nikama siirtyneen paikoiltaan, koska tunsin pistosta vasemmalla puolen selkää. Ongelma syntyi siitä kun nousin golfautoon ja vaimoni kaasutti auton nopeaan lähtöön jolloin iskin selkäni kovaa ja kapeaa istuinselkänojaa vasten. Tunsin heti iskun jälkeen pistoksen selässäni ja seurauksena oli pikkuhiljaa vasemman ison selkälihaksen kramppiutuminen. Samanlailainen isku selkään toistui myöhemmin pelatessamme. Legendaarisen hierojan Eeron hierojapoika Juha pisti nikamat ojennukseen matkalta palattuani.
Tästä pikku ongelmasta huolimatta pelini ei Madeiralla sujunut kehuttavalla tavalla missään vaiheessa ja erityisesti puttini oli heikkoa. No, tietenkin selkä saatoi vaikuttaa myös puttipeliini. Otinkin minulle lähes mahdottomalta tuntuvan turistipelaajan asenteen (ainakin ajoittain) pelissäni ihaillessani ja kuvatessani kaunista ympäristöä. Tuliaisina kierroksiltani oli vain tusinan pareja ja niitä enemmän bogeja ja muita reikiä. Ei ainuttakaan ‘böödiä’. Vaimoni Tarja sentään teki sellaisen Palheiron vaikealla (hcp 4) par3-väylällä numero 3. Holarikin oli vaivaisen 10 sentin päässä.
Molemmat klubit hoitivat kuljetukset hotellilta kentälle ja takaisin hotellille ILMAISEKSI. Piti vain varata tiiaika paikan päällä, soittamalla tai sähköpostilla ja paikka pikkubussista. Ajoaika omalta hotelliltamme Four Views Monumental Lidolta Palheiron kentälle kesti 20-25 minuuttia ja Santa da Serran kentälle 30-35 minuuttia. Bussissa oli tilaa ja síinä kulki meidän kanssamme joka kerran 2-4 muuta pelaajaa toisista hotelleista.
Teimme tiistaina taksilla tutustumiskäynnin Palheron klubille. taksikuski hieroi pitään tarjoustaan ja näytti standardihinnastoaan. Sen mukaan yksisuuntainen matka klubille maksaisi 50 euroa. Lopulta hän totesi, että saamme meno-tulomatkan hintaan 40 euroa ja voimme katsella paikkaa tunnin ajan samaan hintaan. Teimme diilin ja niin menimme klubille ja varasimme tiiajan keskiviikoksi. Samalla kuulimme ilmaisesta kuljetuksesta hotellilta kentälle ja takaisin hotelliin.
Pelimaksut klubeilla
Ennen matkaa tutkailin netistä hintoja, mutta en varannut niitä, koska ajattelimme käydä klubeilla paikan päällä tiedustelemassa aikoja ja hintoja. Tämä olikin oikea ratkaisu, koska saimme jokaisesta pelaamallemme kierrokselle hinnan joka oli 20-30 % alhaisempi kuin nettihinta. Golfautosta joutui molemmilla kentillä maksamaan 45 euroa 18-reiän kierroksella, eikä tästä hinnasta voinut tinkiä.
Vieläkin halvemmalla olisi päässyt, jos olisi lähtenyt kierrokselle klo 14 jälkeen, mutta silloin olisi pitänyt maksaa kyyti taksilla tai vuokrata auto. Iltapäivälähdöllä kokonaishinta pelaamisesta ja golfautosta ollut enimmillään 80 € täydestä 18-reiän kierroksesta ja enintään 60 € puolikkaasta. Tarjolla on myös pakettihintoja rajoittamattomalla pelioikeudella esimerkiksi 330 €/viikko, kolmen kierroksen alennettu hinta jne.
Ilmainen kyyti huomioiden kokonaishintoja voi alennusten kanssa pitää kohtuullisina kun vielä ottaa huomioon, että pelaamaan pääsi Euroopan top100ja top200 kentillä.
Palheiro Golf Clubin hinnosta netissä
Santo da Serran nettihinnat
Palhero Golf Clubin 18-reikäinen golfkenttä
.
Klikkaa kuvia niin näet ne suuremmassa koossa.
 |
 |
Kuvassa Palheiro Golf Clubin klubirakennus etupihalta nähtynä.
|
Palheiron Golf Clubin kenttä on erittäin hienolla paikalla 500 m ympäröivää merenpintaa korkeammalla. Kenttä on ainakin ensimmäisiä kertoja kiertävälle haasteellinen. Jo autolla nousut Palheron klubille olivat on elämysmatkailua. Peliin keskittyminen jäi hieman vajavaikseksi kun katselin väyliltä alas merelle, satamaan ja kaupunkiin. Palheiron klubiterassilta, piha- ja harjoitusalueilta sekä väyliltä näkymät ovat henkeä salpaavia eri puolille Madeiran saarta.
Alla kuva Palheiron väylältä 16 kohti satamaa ja Funchalin kaupunkia. Klubirakennus jää oikealle mäen päällä, eikä se ei näy kuvassa.
Alakuva Madeiran satamasta.
Palheiron kentän par-luku on 72, etuysi on 34 ja takaysi 38. Takaysillä on peräti 4 par5-väylää. Kentän vaikein väylä on virallisesti väylä 12, mutta minulle se oli tällä matkalla väylä 16 (hcp 15). Väylä 12 on keltaisilta 464 m ja punaisilta 395 m pitkä par5. Kentän helpoin väylä on kakkosväylä joka on keltaisilta 278 ja punaisilta pelattuna 216 m pitkä par4, joka laskee melko jyrkkään alamäkeen viheriötä kohti tultaessa. Minulle helpoin Palheron väylistä tuntui olevan numero 10 (hcp 9), joka sekin on par5 ja jolla sain loistoaloituksen toisella kierroksellani. (Ks. selostus alla.)
Palheiron väylä 1 on par4 ja aloitus lyödään melkoiseen ylämäkeen. Väylä on koiranjalka vasemmalle. Viheriö on kummulla kuten alemmasta kuvasta näkyy.
Ykkösväylän viheriö ja sen ympäristöä.
Väylä 2 on hieno par4-väylä ja sekin on loiva koiranjalka vasemmalle jonka vasenta reunaa reunustaa jyrkkä rinne väylän suuntaan. Väylä kaartaa alamäkeä kohti viheriötä. Se on keltaisilta 278 m ja punaisilta 216 m pitkä par4 ja kentän helpoin väylä (muka). Sain molemmilla kierroksilla pallon n. 30 metrin päähän lipusta, mutta silti tuloksina tuplabogeyt.
 |
Kuvassa Timo ja Heikki Palheiron kakkostiillä.
|
 |
| Väylä 2 puolivälistä katsottuna alas viheriölle. |
Chippi mistä tahansa etu- ja sivusuunnasta tällä väylällä vaatii todellista taitoa, koska viheriö on kuin isossa kattilassa ja sitä ympäröi kolmelta suunnalta korkea reunus ja viheriö viettää alaspäin.
Vaimoni sai silti tällä väylällä koko lomamme ainoan linnun eli birdien eli böödin ja vain 10 sm erotti sen holarista.
Väylä 4 vaatisi paikallista tietoa, kuten klubin väyläesittelyssä sanotaan. Se on keltaisilta 289 m ja punaisilta 219 m pitkä par4. Aloitus lyödään jyrkkään ylämäkeen jonka vasen reuna viettää jyrkästi alaspäin. Kakkoslyönti vierii helposti viheriön vasemmalta tai takaa pitkäksi joten pallo on hyvä saada putoamaan hyvissä ajoin ennen viheriötä, tai pudottaa se korkeana viheriölle. Viheriön edessä on kukkula josta pitkin pallo helposti saa lisävauhtia.
Tein tällä väylällä molemmilla kierroksilla tällä väylällä bogeyn.
 |
| Ks. Palheron 3D-kartta väylästä. |
Väylä 5 on par3 ja aloitus lyödään jyrkkään alamäkeen. Keltaisilta on viheriön keskelle matkaa 127 m ja punaisilta 89 m. Tällä väylällä ottaa helposti liian suuren mailan ja pallo menee takaa alas rinnettä, kuten eräälle Madeiran matkailijalle kävi. Viheriön vasemmalla puolen on kolme bunkkeria ja edessä sekä takana kaksi lisää. Pallo kannattaa lyödä joko korkeana viheriölle tai pudottaa ja vierittää se sinne lyhyemmällä lyönnillä, kuten saksalairouva Inga osasi sen tehdä.
Tein bogeyn ja tuplan.
Tein bogeyn ja tuplan.
 |
| Ks. Palheron 3D-kartta väylästä. |
 |
Palheron väylä 6 ilmakuva
|
Väylä 6 on pitkä par5 joka on keltaisilta 475 m ja punaisilta 427 m pitkä koiranjalka oikealle. Se on kentän toiseksi vaikein väylä (hcp 2). Sain molemmilla kierroksilla tällä väylällä bogeyn.
Väylä 7 on par3 alamäkeen ja 178 m keltaisilta ja 96 m punaisilta.
Eka kiepillä katsoin mitan tuloskortista ja otin rauta7:n jolla löin 20 m yli lipun oikealle. Tiipaikkaa oli siirretty väliaikaisesti alemmas mitä kortin lukema kertoi. Toisella kerralla otin oikean mitan gps-laitteeltani ja löin lyhyemmällä mailalla jolla tein bogeyn.
 |
| Klikkaa kuvaa ja katso Palheiro GC:n väyläesitys. |
Väylä 8 ei herättänyt suuria positiivisia tunteita. Se viettää loivasti ylös ja viheriölle nousu jyrkentyy edelleen. Tämä par4 on keltaisilta 325 m ja punaisilta 250 m pitkä jonka hcp on 6. Minulle tämä oli jostain syystä molemmilla kertaa vaikea väylä ja tein tuplabogeyt. Löin molemmat avaukset liikaa oikealle jossa ongelmat pääosin ovat puiden ja puskien muodossa.
Väylä 9 on par4 ja 314 m keltaisilta ja 266 m punaisilta (hcp 10). Puoliväliin saakka väylä nouseen loivasti ja kaartaa vasemmalle ja sen jälkeen se laskee jyrkemmin kunnes nousee viheriölle jyrkästi. Tuloksena tripla ja bogey.
Väylä 10 lähtee taukotuvan liepeiltä. Se on par5-väylä (hcp 9) joka on keltaisilta 405 m ja punaisilta 356 m pitkä. Reiluun puoliväliin melko 'tasainen' kunnes n. 160 m ennen viheriötä alkaa nousta ensin loivemmin ja lähempänä viheriötä jyrkemmin. (Minusta tuo klubin sivuilla oleva 3D-kuva vääristää profiilia selvästi !)
 |
Väylä 10 takaa katsottuna
|
 |
Väylä 10 sivusta nähtynä.
|
Sain tällä kymppiväylällä päivän avauksen. (Katso kuvan nuolia lyönneistäni.) Pallo lensi viivasuorana ihanteellisella lentoradalla ja optimikohtaan väylälle. Pilasin avaukseni kuitenkin seuraavalla lyönnillä jonka löin 25 m yli lipun tasosta vasemmalle raffiin. Kolmannella lyönnillä sain hyvällä lähestymislyönnillä pallon 6-7 m päähän lipusta ja kahdella putilla reikään eli parin.
Väylä 11 on par3 isoa alamäkeä kohti viheriötä. Se on 141 m pitkä keltaisilta ja 100 m punaisilta (hcp 13).
Sain tällä väylällä toisella kierroksella bogey ja eka kierroksen tulosia en kirjannut kymppiväylästä eteenpäin.
 |
| Väylän 3D-kuvaa näet tarkemmin klikkaamalla tästä. |
Väylä 12 on koiranjalka vasemmalle par5 ja vaikein väylä (hcp 1). Se kumpuilee ja nousee jälleen jyrkästi viheriölle.
Tein tällä reiällä tuloksen tuplabogey harhailtuani ensin vasemmalla raffissa ja sitten oikealla raffissa sen jälkeen kun aloitus oli epäonnistunut ja kohonnut pilviin.
Tein tällä reiällä tuloksen tuplabogey harhailtuani ensin vasemmalla raffissa ja sitten oikealla raffissa sen jälkeen kun aloitus oli epäonnistunut ja kohonnut pilviin.
Väylä 13 lähtee taukotuvan läheisyydestä. Se on par3 keltaisilta 94 m ja punaisilta 80 m (hcp 17). Lyöntipaikkojen ja viheriön välissä on rotko. Viheriö on erittäin kalteva oikealle. Tii oli molempina pelipäivinäni siirretty väliaikaisesti keinomatolle 40-50 m kauemmaksi kuin sen oikea paikka on, joten väylän vaikeusaste oli virallista lukemaa pienempi.
Viheriö on korkealla kukkulalla jonne noustiin portaita pitkin. Mikäli pallo osui kumpuun eikä lentänyt viheriölle saakka, se vieri alas vasemmalla olevalle tiele, kuten minulle kävi molemmilla kierroksilla. Tuloksena bogey.
Väylä 14 on par4 koiranjalka oikealle (hcp 7). Se on 375 m keltaisilta ja 294 m punaisilta. Avaus lyödään ylämäkeen jossa oikealla vaanii kaksi bunkkeria. Viheriö on kummulla ja se viettää lyöntisuuntaan. Onnistuin toisella kierroksella saamaan erinomaisen avauksen jonka jälkeen otin liian suuren raudan ja löin viheriön takaosaan josta se pomppasi ja rulli 20 m yli karheikkoon joka oli 4 m alempana kuin viheriön takareuna. Sieltä pitchi viheriölle, mutta pallo rulli kaltevaa viheriötä pitkin alareunaan josta kolme puttia ja tripla.
Väylä 15 on par5 koiranjalka vasempaan (hcp 5). Se on 449 m keltaisilta ja 397 m punaisilta. Avaus putoaa alas 'laaksoon' josta on nousua n. 10 m viheriölle, joka taas on voimakkaasti kalteva lyöntisuuntaan.
Epäonnistuin avauksessa ja pallo putosi väyläbunkkeriin (kuvien nuolet). Korjasin tilanteen kuitenkin hetkeksi erinomaisella bunkkerilyönnillä ja sain pallon melko lähelle viheriötä. Vaikeutin heikolla pitch-lyönnillä par-mahdollisuuksiani lyömällä lähestymisen yli 10 m lipun yläpuolelle josta puttaaminen erittäin kaltevaa pintaa oli 3 putin väärtti ja tuloksena bogey.
Todellisuudessa nousu ei ole noin jyrkkä mitä Palheiro GC:n 3D-kuvissa annetaan ymmärtää alla.
 |
Palheron 3D-mallinnus väylästä 15. Ks. tarkemmin Palheiron sivulta.
|
Väylän 16 on koiranjalka vasemmalle. Se on keltaisilta 270 m ja punaisilta 239 m pitkä par4 (hcp 15).
Tiin paikka on hienolla paikalla josta avautuu upeat näkymät merelle ja kauas Funchalin satamaan ja kaupunkiin. Väylä kaartaa vasemmalle josta nousee voimakkaasti kohti viheriötä.
Väylä oli minulle erityisen vaikea, koska avaukseni menivät voimakkaasti vasemmalle. Kirjasinkin siltä tulokseksi triplan.
Tiin paikka on hienolla paikalla josta avautuu upeat näkymät merelle ja kauas Funchalin satamaan ja kaupunkiin. Väylä kaartaa vasemmalle josta nousee voimakkaasti kohti viheriötä.
Väylä oli minulle erityisen vaikea, koska avaukseni menivät voimakkaasti vasemmalle. Kirjasinkin siltä tulokseksi triplan.
Väylä 17 on par4 koiranjalka vasemmalle. Se on 328 m keltaisilta ja 270 m punaisilta pelattaessa. Väylä on yksi kaikkein vaikein kentässä ja sen hcp on 3. Se nousee ylös mäkeen ja erityisesti viheriön ympärillä nousu on jyrkkää.
Väylä 18 on koiranjalka oikealle ylös mäkeen ja siitä jatko alas oikealle. Se on par5 ja keltaisilta 458 m ja punaisilta 359 m pitkä (hcp 11).
Kirjasin korttiini viivan 5 mulliganin ja jatkolyönnin outin jälkeen.
Kirjasin korttiini viivan 5 mulliganin ja jatkolyönnin outin jälkeen.
 |
| Väylä 18 katsottuna tulosuuntaan mäelle. |
 | ||
Ylä- ja alakuvassa väylän 18 viheriö
|
Santo da Serra kolme 9-reikäistä kenttää
Clube de Golf do Santo da Serra eli lyhyesti Santo da Serra käsittää kolme 9-reikäistä kenttää joiden nimet ovat Machico, Serras ja Desertas. Kentät sijaitsevat Madeiran lentokentän suunnassa.
Santo da Serran yseillä on pelattu Euroopan Tourin kilpailuja vuodesta 1993.
 |
| Santo da Serran klubirakennus edestä ja takaa. . |
Santo da Serran golfklubin iso rakennus joka sisältää ravintolan baareineen, toimistot, kaupan, pukuhuoneet jne. Piha-alueella on isot putti- ja lähipelialueet sekä range.
Clube de Golf Santo da Serra eli seura on on täyttänyt kunnioitettavat 75 vuotta. YouTube video CGSS:n historiasta.
 |
Santo da Serran klubin ravintola. Klikkaa ja suurenna.
|
Santo da Serrasin kenttä on top100 joukossa Euroopassa ja top1000 joukossa maailmassa.
Tästä voit katsella ja zoomata Google Mapsistä Santo da Serran kenttiä.
 |
Santo da Serran kolmen ysin tuloskortit
|
 |
| Santo da Serran Rules and Etiquette -taulu on klubin ulkoseinällä. Klikkaa kuvaa. |
Machico
Klikkaa kuvia niin näet ne suuremmassa koossa.
Santo da Serran kolmen 9-reikäisen kentän 'pääkenttä' on Machico.
Väylä 1 on par4 ja koiranjalka vasempaan. Keltaisilta väylän pituus on 314 m ja punaisilta 285 m (hcp 8).
Väylä 1 on par4 ja koiranjalka vasempaan. Keltaisilta väylän pituus on 314 m ja punaisilta 285 m (hcp 8).
 |
| Machicon kenttä numeroitu keltaisilla. Siniset ovat Desertasin kenttää. Klikkaa ja suurenna, tai |
Väylä 2 on suora keltaisilta 275 m ja punaisilta 315 m pitkä par4 (hcp 7). Edessä on rotko, mutta muuten väylä on selkeä. Kakkoslyönti lyödään alas viheriölle. Merkkasin tältä väylältä korttiini 6 ja 5.
 |
Machicon väylä 2
|
Väylä 3 on yksi suosikeistani tällä kentällä. Se on melko tasainen par5-väylä ja koiranjalka vasemmalle. Vasemmalla on korkeaa pusikkoa jota pitää välttää. Väylän kokonaispituus on keltaisilta 451 m ja punaisilta 395 m (hcp 6).
Aloitukseni jäivät puskametsän taakse molemmilla kieroksilla ja minulla oli kaksi vaihtoehtoa edetä paikasta. Ts. joko lyödä pallo 60-70 m eteenpäin riskittömästi ja siitä kolmannella viheriölle, tai lyödä kakkoslyönti puskien yli viheriölle. Riskipelaajana houkutus oli liian suuri ja niinpä löin molemmilla kierroksilla puskien yli viheriön suuntaan. Ensimmäisellä kertaa lipun mittaisesti viheriön oikeaan reunaan ja par ja toisella kertaa viheriön eteen josta chippi takimmaiseen bunkkeriin josta puttiräpiköinnin jälkeen tein tuplan.
Väylä 4 oli tämän kentän toinen suosikeistani. Se on par3 joka oli keltaisilta 163 m ja punaisilta 155 m (hcp 5). Vasemmalla ja edessä on 80 m leveä laakso jonka yli pallo on lyötävä valkoisilta ja keltaisilta.
Griinin edessä vasemmalla on syvä bunkkeri ja takana koko viheriön levyinen bunkkeri sekä viheriön oikeassa reunassa vielä kolmas bunkkeri. Lyöntipaikoilta ei näe takimmaisia bunkkereita ja etummainenkin näkyy vain hiukan. Viheriö kallistuu voimakkaasti lyöntisuuntaan. Viheriöltä on huikeat maisemat merelle ja vuoristoon.
Merkkasin tältä väylältä korttiini lukemat 3 ja 3.
Merkkasin tältä väylältä korttiini lukemat 3 ja 3.
Väylä 5 on vaikea par4 joka on keltaisilta 356 m ja punaisilta 340 m (hcp 2). Se osoittautuikin minulle todella pirulliseksi väyläksi viheriön tuntumassa ja viheriöllä. Voimakkaasti kalteva ja vasemmalle yläviistoon sekä pitkä viheriö on jyrkällä kukkulalla jonka edessä on syviä bunkkereita.
Merkkasin kierroksilta tuloskorttiini numerot 6 (tupla) ja 7 (tripla).
 |
Väylän 5 tiiauspaikkoja. Oikealla näkyy hieman väylän 4 viheriötä.
|
 |
Machicon väylä 5 on loppuosaltaan vielä vaikeampi miltä kuvassa näyttää.
|
Väylä 6 on vaikein Machicon kentän väylistä (hcp 1). Se on koiranjalka vasempaan, par4 ja 310 m pitkä keltaisilta ja 290 m punaisilta. Väylä nouseen kulmasta eteenpäin kohti viheriötä joka on kukkulalla.
Tuloskoreissani tältä väylältä on numerot 4 ja 5 eli par ja bogey.
Tuloskoreissani tältä väylältä on numerot 4 ja 5 eli par ja bogey.
 |
Väylän 6 loppusuoralta näkymä mäkeen ja viheriölle.
|
Väylä 7 on pitkä kolmanneksi vaikein väylä ja par5, Se on keltaisilta 474 m pitkä ja punaisilta 445 m pitkä loiva koiranjalka oikealle (hcp 3). Vaikeaksi väylän tekee se, että puolivälistä eteenpäin väylä nousee sitä jyrkemmin mitä lähemmäksi viheriötä tullaan.
Molemmilla kierroksilla tein bogeyn tällä väylällä.
¨
Kuva yllä ja alla havainnollistavat kuinka suuria korkeuseroja oli myös Machicon kentällä.
 |
Google Mapsistä: Väylä nousee voimakkaasti puolivälistä eteenpäin.
|
Väylä 8 on par3 joka on keltaisilta 134 m ja punaisilta 99 m pitkä väylä (hcp 9). Vaikka se on Machico kentän helpoin väylä, se vaatii tarkkuutta lyönniltä, koska viheriö on ympäröity peräti 8:lla bunkkerilla ja viheriö on kalteva.
Merkkasin väylältä parin ja tupla bogeyn.
Merkkasin väylältä parin ja tupla bogeyn.
 |
Väylä 8 keltaiselta tiilta kuvattuna.
|
Väylä 9 on par4 ja 313 m keltaisilta ja 286 m punaisilta (hcp 4). Se nousee mäkeä ylös jossa viheriö on korkean kukkulan päällä.
Kortteihini merkitsin bogeyn ja tuplan.
 |
| Paparazzi seurasi jokaista liikettä. "Pistä se kamera jo pois, minua et kyllä kuvaa!" |
Serras
Klikkaa kuvia niin näet ne suuremmassa koossa.
 |
| Google Mapsin ilmakuva Serrasin kentästä. Klikkaa ja suurenna, tai katso ja zoomaa kenttää Google Mapsissa klikkamalla tätä linkkiä. |
 |
| Klikkaa kuvaa ja sen jälkeen väylän numeroa, niin näet väylän layoutin ja tiedot. |
Löin avauksen joka suuntautui vasemmalle väylän vasemmassa reunassa olevan puuston ja asfalttitien yli. Tiellä kuului olevan kohtuullisen vilkas liikenne ja pääsin pelkällä säikähdyksellä, mutta... Siinä meni samalla ensimmäinen juuri klubilta ostamani Titelest V1x. Löin uuden pallon joka lensi väylän oikeaan laitaan raffille. Siitä puu3:lla suora vasemmalle raffiin. Yritin saada palloon draw-kierteen ja pallon ohi vasemmalta edessä olevan puun, mutta lyönnistäni tulikin pitkä ja suora. En löytänyt palloa, joten se oli jo toinen kadottamani V1x ja olin vasta kakksoväylällä ja sen puolivälissä. Pelailin väylää loppuun ja merkkasin korttiini viivan.
Väylä 2 on par4 joka on 329 m pitkä keltaisilta ja 314 m punaisilta pelattuna. Se on Serras kentän vaikein väylä (hcp 1) jollaiseksi se minullekin osoittautui. Oli kolmannen ja viimeisen V1x pallon aika hukkua jorpakkoon.
Tuloskorttiin jälleen merkintänä viiva.
Väylä 3 (kuva alla) on par4 ja 320 m pitkä keltaisilta ja 291 m punaisilta (hcp 7). Paniikki jatkui ja palloja katosi metsään ja tuloskorttiin tuli yksi viiva lisää.
Väylä 4 on par4 ja 287 m pitkä keltaisilta ja 259 m punaisilta. Se viettää loivasti ylämäkeen.
Pikkuhiljaa aloin saada pelistäni kiinni. Löin pitkän avauksen puu3:lla josta lähestymislyöntiin jäi vain vajaan 30 metrin matka. Kahdella putilla tein par ja böödikin jäi vaivaiset 5 sm lyhyeksi ja vain haaveeksi.
Väylä 5 on hieno par3 keltaisilta 153 m ja punaisilta 138 m pitkä. Viheriön etuoikealla on isohko vesilampi. Viheriö on kymmenisen metriä lyöntipaikkaa alempana.
Avaukseni meni 10 m yli lipun tasosta vasemmalle raffiin josta huonolla lähestymisellä ja kolmella putilla tein tuplan.
Väylä 6 on par4 ja kentän toiseksi vaikein väylä. Se on koiranjalka vasemmalle ja väylä laskee kulmasta alkaen voimakkaasti kohti viheriötä. Viheriö on pitkä ja kurvikas ja sen päässä vasemmalla on pieni lammikko. Väylä on on keltaisilta 353 m pitkä ja punaisilta 299 m pitkä.
Tein tällä väylällä bogeyn.
Väylä 7 on par4 keltaisilta 252 m ja punaisilta 214 m pitkä suorahko loivaan ylämäkeen nouseva väylä (hcp 8).
Tein tällä väylällä tulokseksi bogeyn.
 |
| Google Mapsin ilmakuva serrasin väylästä 7. |
Väylä 8 joka on keltaisilta 131 m ja punaisilta 110 m pitkä par3 (hcp 6).
Löin aloituksen lipun mittaisena vasemmalle viheriön reunaan fringelle (kaulukselle) 5 m päähän lipusta josta löin lyhyen chipin josta yhdellä putilla sisään reikään - par.
Löin aloituksen lipun mittaisena vasemmalle viheriön reunaan fringelle (kaulukselle) 5 m päähän lipusta josta löin lyhyen chipin josta yhdellä putilla sisään reikään - par.
Väylä 9 on Serras kentän helpoin. Se on par5 joka on keltaisilta 416 m ja punaisilta 402 m pitkä väylä. Se viettää koko matkan lovahkoa ylämäkeä kohti viheriötä.
Tein väylällä kolmannen parini tällä kentällä.
Tein väylällä kolmannen parini tällä kentällä.
 |
| Väylän 9 loppuosa. |
 |
| Väylä 9 punaisilta |
Klikkaa kuvia niin näet ne suuremmassa koossa.
Santo da Serran golfklubin kolmas 9-reikäinen kenttä Desertas on myös kaunis kenttä joka ikävä kyllä jäi pelaamatta kokonaan sakean sumun tultua nopeasti peliimme. Viidennellä väylällä sumu oli jo niin sankkaa, että järkevästä pelaamisesta ei voinut enää puhua. Löin kuitenkin avauksen ja chippasin jatkolyönninkin, mutta väärään suuntaan ja päätin jättää homman sikseen.
 |
Google Mapsin ilmakuva Desertasin kentästä. Klikkaa ja suurenna, tai
|
 |
| Klikkaa kuvaa ja sen jälkeen väylän numeroa, niin näet väylän layoutin ja tiedot. |
Tein väylällä parin.
Väylä 2 on pitkä par 5 joka on 503 m pitkä keltaisilta ja 483 m punaisilta (hcp 8). Tein väylällä bogen.
 |
| Väylä 2
Väylä 3 on lyhyt par4 joka on 260 m pitkä keltaisilta ja 245 m pitkä punaisilta (hcp 4). Väylä viettää alamäkeen, mutta nousee voimakkaasti viheriötä lähestyttäessä. Viheriön ympäristä on kumpuilevaa maastoa.
Tein väylällä tuplan.  Väylä 3 |
 |
Väylän 3 viheriö nousee kummulle.
|
Väylä 4 on kentän toiseksi vaikein väylä ja se on 390 m pitkä keltaisilta ja 331 m pitkä punaisilta. Merkkasin tuloskorttiini parin.
Kuten kuvistakin näkyy, ei sumua juurikaan lähialueella näkynyt vielä väylää 3 pelatessamme, mutta jos seuraavan väylän viheriölle tultaessa sumu oli jo niin sakeaa, että eteneminen alkoi epäilyttää.
 |
| Väylä 4 viheriön reunasta tulosuuntaan katsottuna. |
Väylä 5 on jälleen par4 joka on 314 m pitkä keltaisilta ja 267 m punaisilta. Avauksen tekeminen oli arvelluttavaa.
Järkevänä ihmisenä vaimo ilmoitti lopettavansa pelaamisen ja haluavan nopeasti klubille. Seikkaulunhaluisena halusin kuitenkin kokea tällaisen harvinaisuuden ja päätin lyödä avauksen. Sitä ennen kuuntelin ja huusin isolla äänellä väylälle. Mitään ei kuulunut joten ajattelin edellä menneen ryhmä jo siirtyneen seuraavalle väylälle.
Avaukseni löytyi keskeltä väylää hyvästä paikasta lähestymiselle. Sitten tuli seuraava ongelma. Missä suunnassa mahtaa olla viheriö. Suuntavaistokin alkoi pettää, koska mitään ei näkynyt. Löin olettamaani viheriön suuntaan ja lähdin etsimään palloani, mutta en löytänyt sitä. En löytänyt myöskään viheriötä. Ilmoitin lopettavani pelin ja hyppäsin autoon ja ajoimme klubille.
Ajaessamme väylätietä pitkin kohti klubia, huomasimme, että väylillä erottautui vielä useita pelaajia pelaamassa yhä synkemmäksi muuttuneessa sumussa. Jälkikäteen harmittelin miten hyviä kuvia heistä olisin saanutkaan.
Väylä 6 on par3 joka on 149 m keltaisilta ja 114 m pitkä punaisilta (hcp 6).
Väylä 7 on kentän vaikein väylä ja se on par5 joka on 472 m keltaisilta ja 418 m pitkä punaisilta pelattuna.
Väylä 8 on kentän helpoin väylä par3 ja 139 m keltaisilta ja 117 m punaisilta.
Väylä 9 on loivaa ylämäkeä klubirakennuksia kohden. Se on par4 ja 298 m pitkä keltaisilta ja 263 m punaisilta pelattuna (hcp 7).
Järkevänä ihmisenä vaimo ilmoitti lopettavansa pelaamisen ja haluavan nopeasti klubille. Seikkaulunhaluisena halusin kuitenkin kokea tällaisen harvinaisuuden ja päätin lyödä avauksen. Sitä ennen kuuntelin ja huusin isolla äänellä väylälle. Mitään ei kuulunut joten ajattelin edellä menneen ryhmä jo siirtyneen seuraavalle väylälle.
Avaukseni löytyi keskeltä väylää hyvästä paikasta lähestymiselle. Sitten tuli seuraava ongelma. Missä suunnassa mahtaa olla viheriö. Suuntavaistokin alkoi pettää, koska mitään ei näkynyt. Löin olettamaani viheriön suuntaan ja lähdin etsimään palloani, mutta en löytänyt sitä. En löytänyt myöskään viheriötä. Ilmoitin lopettavani pelin ja hyppäsin autoon ja ajoimme klubille.
Ajaessamme väylätietä pitkin kohti klubia, huomasimme, että väylillä erottautui vielä useita pelaajia pelaamassa yhä synkemmäksi muuttuneessa sumussa. Jälkikäteen harmittelin miten hyviä kuvia heistä olisin saanutkaan.
 |
 |
| Ilmakuva väylästä 5 ja nuolella aloituslyöntini sumuun. |
Väylä 7 on kentän vaikein väylä ja se on par5 joka on 472 m keltaisilta ja 418 m pitkä punaisilta pelattuna.
Väylä 8 on kentän helpoin väylä par3 ja 139 m keltaisilta ja 117 m punaisilta.
Väylä 9 on loivaa ylämäkeä klubirakennuksia kohden. Se on par4 ja 298 m pitkä keltaisilta ja 263 m punaisilta pelattuna (hcp 7).
 |
| Väylä 9 |
 |
| Kuvaa klubiravintolan ikkunasta ulos sumuiselle Desertasin 18. väylälle. |
 |
| Muutaman kymmenen minuutin kuluttua sumu alkoi hälvetä ja ilma kirkastua |
 |
| ja ilma kirkastui vauhdilla ja aurinko pääsi jälleen näkyviin. |
13.12.2015
Pelasin kaudella 74 täyttä ja 17 puolikasta kierrosta Nokia Riverin Golfin Kartanon ja Riverin kentillä. Näiden lisäksi pelasin kymmenkunta täyttä kierrosta kolmella muulla kentällä Suomessa ja puoli tusinaa kierrosta kolmella Eestin kentällä. Yli puolet kierroksista tuli kilpailuissa - henkilökohtaisista ja joukkuekilpailuista. Niistä vajaa puolet kertyi seuran omista seniorikisoista (sarja 55+). Kauden kokonaiskierrosmäärä on selvästi suurempi kuin kertaakaan lyhyellä golfurallani. Myös kilpailujen määrä reilusti tuplaantui aikaisemmista kausista.
 |
| Kierrosjakautuma 9-, 18- ja kilpailkierrokset. (Korjattu 23.12.) |
Taulukko havainnollistaa vielä kierroskoostumista.
Mitä tilastoni kertovat pelistäni?
Suurin parannus peliini - edellisiin kausiin verrattuna - tuli puttauksessa ja jatkolyönneissä. Putin keskiarvo kierrosta kohti parani noin kolmella (3) putilla edelliskaudesta. Kiersin 18 reikää kaksi kertaa (kesä- ja marraskuussa) 27 putilla (keskiarvo 1,5 puttia/reikä) ja kaksi kertaa 28 putilla. (Toukokuussa kerran Kartanon ysin 14 ja joulukuussa 12 putilla.)
Kuva alla todistaa osin kuitenkin sitä, että vaikka puttikeskiarvot ja pistesaalis kesä-syyskuussa oli heikompaa kuin kauden alussa ja lopussa. Putti ei selitä pistebogeykeskiarvon nousua loppukaudella. Usein heikoista avauksistakin huolimatta kokonaisuus sujui muilla osa-alueilla. Pelin kaikki neljä osa-aluetta - avaus, jatkolyönnit, lähestymislyönnit ja putit - olivat harvoin läsnä yhtä aikaa. Puttikeskiarvo oli parasta marraskuussa (31,1=1,73/reikä). Heikoimmat puttikuukaudet olivat elo- ja syyskuu (36 ja 36,8/reikä). Syskuun puttikeskiarvoa heikensi 40 ja 43 putin kierros. Kauden aikana tuli yhteensä seitsemän kierrosta 40-43 putilla. Edelliskaudella tulpamäärä.
Puskurialueeni alaraja on 33. Keräsin kauden alussa ja lopussa selvästi paremmin pisteitä kuin kesä-/kilpailukaudella. Pelasin kauden aikana kaikkiaan 10 kierrosta tasoitustani paremmin ja pisteillä 37-43. Lisäksi pelasin tusinan puolikasta kierrosta, tai toisen puolikkaan täydestä kierroksesta, pisteillä 19-25. Suurin heitto 18 reiän kierroksella oli 25 ensimmäisellä ja vain 12 pistettä toisella puoliskolla.
 |
| Päivitetty 24.12 |
Kuvat alla kertovat miten ne jakautuivat eri puttimääriin kauden kierroksilla kuukausittain.
Noin 2/3 kierroksista putteja tuli 31-36 kappaletta eli 1,72-2 puttia per reikä. Enintään 30 putin kierroksia oli kaikista kierroksista 15 % (1,5-1,67 puttia/reikä). Huonompia puttikierroksia eli yli 37 puttia eli yli 2 puttia per reikä oli keskimäärin noin joka viides kierros.
Kauden aikainen puttikeskiarvoni oli 34,4 puttia per reikä.
Vertailun vuoksi. Ammattilaiskiertueilla puttikeskiarvot liikkuvat 1,5-1,7 putin keskiarvolla, mutta viheriöt kiertueilla viritetään paljon vaikeammiksi. Minun puttikeskiarvoni kaudelta oli 33,9 eli 1,88 puttia/reikä.
Ks. esimerkiksi Euroopan kiertueen tilasto 2015. Tai vastaava PGA Tourilta.
Huomautus puttitilastoihin. Pelkkä tuijottaminen puttiin ei kerro koko totuutta ja se kertoo enemmänkin lähipelistä ja sen tasosta.
Syksyllä ja loppuvuodesta sain svingiini rentoutta ja kakkoslyönnit olivat usein hyviä, mutta avaukset olivat se heikoin kohta pelissäni. Vain noin 40 % niistä päätyi väylälle ja vain noin 1/3 avauksistani oli mielestäni ‘onnistuneita’. Tämä koski erityisesti kauden kolmea viimeistä kuukautta. Jouduin usein pelastamaan tilannetta kakkos- ja kolmoslyönneillä, mutta ehkä juuri siksi ne sujuvatkin nyt paremmin kuin koskaan.
Vertailun vuoksi. Ammattilaiskiertueilla puttikeskiarvot liikkuvat 1,5-1,7 putin keskiarvolla, mutta viheriöt kiertueilla viritetään paljon vaikeammiksi. Minun puttikeskiarvoni kaudelta oli 33,9 eli 1,88 puttia/reikä.
Ks. esimerkiksi Euroopan kiertueen tilasto 2015. Tai vastaava PGA Tourilta.
Huomautus puttitilastoihin. Pelkkä tuijottaminen puttiin ei kerro koko totuutta ja se kertoo enemmänkin lähipelistä ja sen tasosta.
Syksyllä ja loppuvuodesta sain svingiini rentoutta ja kakkoslyönnit olivat usein hyviä, mutta avaukset olivat se heikoin kohta pelissäni. Vain noin 40 % niistä päätyi väylälle ja vain noin 1/3 avauksistani oli mielestäni ‘onnistuneita’. Tämä koski erityisesti kauden kolmea viimeistä kuukautta. Jouduin usein pelastamaan tilannetta kakkos- ja kolmoslyönneillä, mutta ehkä juuri siksi ne sujuvatkin nyt paremmin kuin koskaan.
Yksi tapa tarkastella mennyttä kautta on alla olevan kalataisella grafiikalla. Pääsin kentän par'iin vain marraskuun aikana. Muina kuukausina pelasin, kentän paria omaan pariini verrattuna, enemmän ja vähemmän sen yläpuolella. Eräs amerikkalainen ammattivalmentaja totesi joskus jotenkin näin: "jos pelaaja ei pääse omaan pariinsa kotikentällään viimeistään kolmantena vuonna, hän ei kehity enää". Olen kehittynyt pienin askelin nyt kuusi vuotta peräkkäin ja odotan mielenkiinnolla seitsemättä.
 |
NRG:n River ja Kartano kentän nettotulos - kentän par ja lyöntituloskeskiarvo
(katkoviiva) kuukausittain 2015 (päivitetty 24.12.)
|
 |
| Seniorit NRG sarja 55+ viikkokilpailujen tuloslistaa |
Turnauksessa minulla oli hyvä, mutta lyhyt hetki kesäkuussa, johon voittoni perustui. Voitin kahden viikon aikana kaksi turnauskilpailua ja olin yhdessä kolmas. Kaikkiaan 14 ‘osakilpailussa’ oli peräti 12 eri voittajaa, joten turnaus oli tasainen ja tiukka.
Pelasin kaikkiaan 11 scramble-kisaa 2- ja 4-miehen joukkueissa. Menestys oli vaihteleva. Kesäkuun Titelest Rio Golf Openin karsinnassa NRG:ssa voittoa kuitenkin tarjottiin, mutta tulimme toiseksi Aarnen kanssa häviten vain pisteellä voittajalle (43/42). Vain voittaja pääsi tästä kisasta jatkoon. Muuten sijoitukset scrampleissa vaihtelivat: 7/26, 10/27, 13/56, 12/30, 20/63, jne. (Sijoitus/osanottajajoukkueiden määrä.)
Pelasin kaikkiaan 11 scramble-kisaa 2- ja 4-miehen joukkueissa. Menestys oli vaihteleva. Kesäkuun Titelest Rio Golf Openin karsinnassa NRG:ssa voittoa kuitenkin tarjottiin, mutta tulimme toiseksi Aarnen kanssa häviten vain pisteellä voittajalle (43/42). Vain voittaja pääsi tästä kisasta jatkoon. Muuten sijoitukset scrampleissa vaihtelivat: 7/26, 10/27, 13/56, 12/30, 20/63, jne. (Sijoitus/osanottajajoukkueiden määrä.)
Samankaltaista mieleen painuvaa valopilkkua yksittäisistä suorituksistani ei jäänyt mieleen kuin parin vuoden takainen iigle eli eagle Kartanon seiska väylällä. (Tai samana vuonna böödi saman kentän viitosväylällä. Avaus epäonnistui ja rullasi naisten punaisen tiiboksin yli johon pelikaverit yhteen ääneen: “pahus, ei saatu kaljoja koska meni punaisten yli”. Naurut hiljenivät kun löin kakkoslyönnin suoraan kuppiin.)
Pieniä valonpilkahduksia tältäkin kaudelta toki löytyy. Tällaisia olivat esim. peräkkäisillä väylillä tehdyt böörit (3 eri kertaa) ja Kartanon 9 reiän aikana tehdyt kolme böödiä, tai vaikkapa bogey kahden dropin jälkeen joulukuussa Kartanon seiska väylällä. Yksittäisiä hyviä kierroksia tuli vain muutama, mutta vain aniharvoin kilpailuissa. (Olin kilpailukaudella todella pahasti jumissa.) Tällaisia olivat Kartanon kentältä (par 68) kerran 70 ja 71 tai Riverin kentältä (par 73) kerran 76 ja 80 ja kolme kertaa 83. Kuvaavaan kauden peleissäni oli, että saatoin kierroksen aikana tehdä reilusti yli 20 pistettä toisella ja alle 10 pistettä toisella puolikkaalla. Tämä saattoi tapahtua vielä siten, että parempi tai huonompi puolikas oli välillä etuyksi ja välillä taksysi.
Pieniä valonpilkahduksia tältäkin kaudelta toki löytyy. Tällaisia olivat esim. peräkkäisillä väylillä tehdyt böörit (3 eri kertaa) ja Kartanon 9 reiän aikana tehdyt kolme böödiä, tai vaikkapa bogey kahden dropin jälkeen joulukuussa Kartanon seiska väylällä. Yksittäisiä hyviä kierroksia tuli vain muutama, mutta vain aniharvoin kilpailuissa. (Olin kilpailukaudella todella pahasti jumissa.) Tällaisia olivat Kartanon kentältä (par 68) kerran 70 ja 71 tai Riverin kentältä (par 73) kerran 76 ja 80 ja kolme kertaa 83. Kuvaavaan kauden peleissäni oli, että saatoin kierroksen aikana tehdä reilusti yli 20 pistettä toisella ja alle 10 pistettä toisella puolikkaalla. Tämä saattoi tapahtua vielä siten, että parempi tai huonompi puolikas oli välillä etuyksi ja välillä taksysi.
31.12.2015
.
Kiersin Lempäälän 9-reikäisen Farmi-kentän kahteen kertaan Aarnen kanssa uudenvuoden aattona 31.12.2015. Kokemus oli niin hieno ja olin innoissani ja totesin pelikaverille, että "tänään peli antaa enemmän kuin yksikään kauden aikaisemmista kierroksista".
Kenttä oli pakkaspäivien seurauksena jäinen ja pakkasta oli asteen verran. Kivikova kenttä ei kuitenkaan haitannut nautintoa. Olin varutunut hyvin pukeutumalla lämpimästi ja minulla oli bägissäni pieni akkuporakone jolla tein tiille reiät molemmille.
Olosuhteet toivat lisähaasteita mailanvalintaan ja aina piti arvioida pomppujen ja rullien mahdolliset pituudet toisella tavalla kuin pelattaessa pehmeällä kentällä. Avaukset olivat usein pitkiä, koska pallo pomppi ja vieri pitkiä matkoja, mutta yhtä usein pompot suuntautuivat sattumanvaraisesti joko oikealle tai vasemmalle. Vaikka saatoimme saada avauksissa etua pituussa menetettiin tämä etu lähestyttäessä kohti reikää ja useimmiten jo kakkoslyönnissä. Pallon saaminen pysymään viheriöllä oli erityisen haastavaa. En tälläkään kertaa malttanut jättää kotiin 60 asteista lob wedgeäni, jolla kivikovalta alustalta lyöminen on erityisen vaikeaa, vaan tein lähestymisiä pääasiassa juuri tällä mailalla. Muuten samalla mailalla, josta kolme vuotta aikaisemmin eräässä kilpailussa Riverin kentällä pelikaveri lupasi maksaa palkkion, jos heitän sen jorpakkoon, kun hän katseli kuinka pilasin sillä peliäni.
Farmi-kentän viheriöt ovat keskimääräistä haastavampia kaltevuuksiensa johdosta. Viheriöt oli harjattu, mutta harjauksen jäljiltä oli jätetty lumivanat jotka haittasivat erityisesti pitkiä putteja. Lyhemmissä oli helppo työ siloitella puttilinjoja. Silti muutaman kerran pallo saattoi kääntyä 90 astetta viimeisellä 10 sentillä ennen reikää, koska nurmen pinnassa oli jäähilettä ja palloon kiinnittyi sitä vierinnän aikana. Puttaus oli kuitenkin vasta pelin toiseksi vaikein osa-alue. Vaikeinta oli saada pallo pysymään viheriöllä, jos joutui lyömään sen muutamaa metriä kauempaa viheriön ulkopuolelta.
Olimme pelanneet Farmi-kentän edellisen kerran juuri ennen pakkasjaksoa n. viikkoa aikaisemmin kolmeen kertaan (27 reikää). Kenttä oli silloin pehmeä ja kostea vesisateiden johdosta. Pelasin nyt saman lyöntimäärän 89 lyöntiä kuin silloin kahdella ensimmäisellä kierroksella.
Kentän taukotupa on viihtyisän ja kotoinen. Tuvassa tarjottiin ilmainen glögijuoma ja lisäksi tarjolla oli hyvää ja edullista (1 €) grillimakkaraa.
Suosittelen tällaisen kokemuksen hankkimista kaikille golfareille.
***************************
Miksi kesäkauteni menevät huonommin kuin alku- ja loppukausi?
Selkäni kipeytyy kesäaikana useammin kuin vuoden muuna aikana, koska ajan silloin 8-10 tuntia joka viikko kotipihamme nurmikkoa (25 a). Pihassamme korkeuserot ovat n. 3 m ja selkä joutuu siinä koville kun keskivartalo kääntyilee puolelta toiselle ajon aikana kiertäessäni puita, pensaita, valopylvästä ja muita esteitä. Teen kesäaikana myös paljon muuta fyysistä käsilläni ja siksi myös hartiat ja yläselkä ovat usein jumissa ja rennon svingin saaminen on usein mahdotonta. Tänä kesänä puinen kotitalomme maalattiin ja jouduin raapimaan ja harjaamaan monet ikkunanpokat ja muut rakennuksen kohteet jne. Projekti kesti useita viikkoja ja kaksi kuukautta parasta pelikautta meni pahassa jumissa. Pari kautta peliäni on haitannut ajoittain myös 2013 leikattu polveni.
30.8.2015
Miten tehdään eagle siten, että siinä on 80 % taitoa ja 20 % onnea?
G
Elokuun torstai Nokia River Golfissa (NRG) 4 hengen ryhmä väylällä 13. Mukana Mika, Seppo, Tony ja Jukka (mie). Sepon lyönti suuntautuu liiaksi vasemmalle, mutta putoaa väylän vasenta reunaa reunustavalle hiekkatielle ja pomppu näyttää tiiauspaikalta hypänneen eteenpäin tiellä. Tallessa! toteaa joku ryhmästä ja niin lähdemme kohti omia avauksiamme siinä vakaassa uskossa, että Sepon ei tarvitse lyödä varapalloa.
Sepon pallo löytyy kuin löytyykin puskan edestä lipun tasalta noin 200 m päästä tiiltä. Se oli kierinyt uskomattoman onnekkaasti pitkin hiekkatietä ylös mäkeä ja vieläpä lähes lyötävään paikkaan 50 senttiä puskan eteen jolloin pallon ja lipun välissä oli vain ilmaa. Ongelmana on kuitenkin se, että pallon takana oli vain nuo vähäiset sentit, eikä kunnon svinginä voinut ajatella. Seppo valitsi puu viitosen ja nappaa sillä jyrkästi palloon joka lentää vain muutaman metrin matalalentoa ja putoaa pian alas viheriötä kohti ja sen reunassa kulkevalle sora-/sepelitielle. Pallo jatkaa vierimistä karkealla soratiellä, pumpahtelee, kurvailee oikealle ja vasemmalle osuessaan sepeleihin, mutta jatkaa sitkeästi matkaansa kunnes se siirtyy tietä reunustavalle nurmikolle ja saa lisävauhtia tullessaan viheriön edessä olevalle jyrkemmälle kumpareelle ja kiihtyy sen avittamana suorana rullina kohti lippua ja putoaa reikään.
Hämmennys oli suuri ja laatusanat alkoivat loppua, kun kertasimme mitä oikein tapahtui. Kysyin Sepolta, että "kuinka paljon lyönnissä oli mukana taitoa ja kuinka paljon onnea?" Sepon vastaus tuli itsevarmasti: "80 prosenttia taitoa ja 20 prosenttia onnea!"
Klikkaa alla olevia kuvia niin näet ne suuremmassa koossa.
Klikkaa alla olevia kuvia niin näet ne suuremmassa koossa.
17.12.2014
Edelliskauden loppu latoi kovat odotukset.
G
Golfkausi 2014 oli kotikentälläni Nokia Riverillä poikkeuksellisen pitkä. Pelasin ensimmäisen kierrokseni 14.3. ja viimeisen 11.12. Kaudelle tuli pituutta siten 9 kuukautta. Pitkä kausi, varsinkin kun ottaa huomioon, että pelaaminen muistutti Nokian kentillä koko tuon ajan lähestulkoon pelaamista kesäaikana. Vai ilman lämpötila erotti pelaamisen siitä. Lämpötila oli alimmillaan +1 astetta.
Pelasin kauden aikana kaikkiaan 91 kierrosta ja 10:llä eri kentällä Suomessa ja Eestissä. Niistä 57 % 1.8. jälkeen ja 38 % 1.9. jälkeen. Yhteistä kauden alku- ja loppupään peleissäni oli, että niissä peli kulki selvästi paremmin kuin kilpailukauden aikana.
Edellisellä kaudella pelini alkoi sujua samalla tavoin vasta syyskuusta lähtien. Silloin koko kesäkausi meni piloille repeytyneen polven nivelkierukan vuoksi. Se leikattiin toukokuussa ja samalla nivelestä höylättiin rustoja. Leikkauksen jälkeen opin lyömään entistä korostetummin käsillä, koska en pystynyt siirtämään svingissä painoa etummaiselle jalalle. Vasta kilpailukauden jälkeen pelasin muutamia 38-44 pisteen kierroksia. Tein ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan eagleni Kartanon 7:nnellä väylällä niinkin myöhään kuin 3.11. (2. lyönti raffista 197metristä puu3:lla puiden yli 60 sentin päähän lipusta.) Kauden paras kierros tuli Riverin kentällä (par 73-kenttä) 29.10.: 77 lyöntiä (10-18: 38 &+1-9: 36, 2 böödiä+10 paria). Toistin sarjan 2 birdieä ja 10 paria vielä 16.11. Muutoin edelliskausi meni comme ci comme ça eli niin ja näin. Tosin Keisari Openista (31.8.) jäi erityisen miellyttävä muisto, koska 10:nennellä väylällä avaukseni onnistui niin hyvin, että lyönnin pituus mitattiin ja pituudeksi saatiin 297 m !
Kausi alkoi siitä mihin edellinen kausi oli päättynyt.
Aloitin kauden 2014 jo maaliskuun puolivälissä Nokian Kartanon kentällä. Sain rytmistä heti kiinni ja muutamilla ensi kierroksilla tein böördin ja 9 par’ia. Sen jälkeen peli alkoi vaikeutua sitä mukaa kun tuntemukset vasemman jalan nilkassa ja saman jalan polvessa sekä alaselässä voimistuivat. Syynä ei ollut niinkään siirtyminen simulaatiogolfista ulkogolfiin, vaan lukuisat sisäpelini simulaattorin lyöntimatolla. Alustalla tukijalka tarrautuu alustaansa eikä jousta kiertoliikkeessä. Tämä rasittaa nilkkaa ja polvea eri tavalla kuin nurmialusta. Pelasin osan kautta selän tukivyö tai painonnostovyö ympärilläni sekä kiristysside polvessa ja joskus myös nilkkatuki nilkassa. Kävin monet kerrat urheiluhierojilla Ylöjärvellä, Tampereella, Lempäälässä ja Nokialla hierottamassa selkääni ja hartioitani, jotka olivat jatkuvasti jumissa. Kesäaikana tulee tehtyä käsillä paljon muutakin kuin pelattua golfia.
Yhtään ainoaa ehjää kierrosta en saanut pelattua kilpakauden aikana. Syys-lokakuussa tilanne alkoi parantua ja peli kulkea ilman ongelmia. Syynä oli se, että pelit harvenivat ulkona enkä ollut pelannut simulaattorilla moneen kuukauteen. Ts. elimistöni alkoi palautua jonka ansiosta sain svingiin rentoutta ja joustavuutta enemmän. Pelasin sitä paremmin mitä pidemmälle vuosi kului - olosuhteista riippumatta !
Hyvä putti antoi odotuttaa itseään.
Svingin suorittaminen ja rentous oli kilpakaudella tipotiessään, mutta suurin syy heikentyneen tuloksenteon kannalta oli kuitenkin putti. Hyvä puttaus vaatii erityistä herkkyyttä hartioissa ja käsissä, jotta pituuskontrolli olisi mahdollista. Pelasin monia kierroksia aloittelijan puttimäärällä 40-44 aina syksyyn saakka. Keskiarvo oli pitkään noin 36 puttia per kierros.
Harjoittelin puttia koko kaudella enemmän kuin edellisinä kausina. Yritin pelata kaksiteholaseilla, yksiteholaseilla ja ilman laseja. Käytin kauden aikana 6 eri putteria. Välillä sorvailin puttereitani lyhentäen yhtä ja pidentäen toista. Vaihdoin kolmeen putteriin gripin, mutta mikään ei auttanut ja taso pysyi samana. En odottanut vaivojeni jälkeen parempaa lyöntitaitoa, mutta parempaa puttijaksoa odotin koko kilpailukauden, kunnes tuli joulukuu. Sitä ennen puttien määrä vakiintui 34 putin keskiarvoon (1,89) ja pian sen jälkeen alle 30 putin tasolle. Parhaimmillani putteja tuli kierroksella vain 25 (1,388). Parhailla puttikierroksilla usein myös chippi on kohdallaan. Esimerkiksi ennätysputtikierroksella chippasin kaksi 15-16 metristä sisään. Onnistuneet chipit eivät kuitenkaan selittäneet koko totuutta, koska samoihin aikoihin aloin puttailla useita yli 8 metrisiä sisään ja kiersin puolet kenttää yhdellä putilla. Enää ei tullut yhtään 4 putin reikiä ja 3 putin reikiäkin vain harvoin. Tällaiset kierrokset olivat arkipäivää kilpailukaudella.
Joulukuu 2014.
Olin jo osin siirtynyt simulaattorikaudelle marraskuussa ja pelannut muutamia kierroksia virtuaalikentillä. Pelasin vuoroin ulkona ja vuoroin sisällä ja pystyin vertailemaan kokemuksiani todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden välillä. Näin pystyin antamaan ohjelmistolle sellaiset parametriarvot jotka olivat mahdollisimman lähellä totuutta.
Joulukuun 4:nä Kartanon kenttä oli avoinna vaikka viheriöt olivat pakkasyön jäljiltä jäiset. Kenttä oli varattu yllättävän täyteen. Pelini kulki olosuhteisiin nähden hyvin lähinnä loistavasti sujuneen putin ja chipin ansiosta. Kivikovalla alustalla peli vaati täysin erilaista strategiaa, koska pidemmät lyönnit griinille kimposivat helposti takalaittomiksi outiin tai veteen. Avaukseni draiverilla epäonnistuivat kahta lukuun ottamatta. Putteja tuli vain 25. Tein 8:nnella väylällä epäonnistuneen avauksen jälkeen böödin lyömällä kakkoslyönnin viheriölle 7 m päähän lipusta ja puttaamalla voimakkaasti kaartuvan pallon sisään. Toisella kierroksella samalla väylällä avaus meni vielä huonommin ja pallo lensi veteen (jäälle). Droppasin ja löin pallon 16 m päähän raffille josta chippasin sisään ja sain par’in. Ensimmäisellä kierroksella tein kakkosväylällä par’in samoin chipillä16 metristä.
Seuraavalla viikolla pelasin 18 reikää melko miellyttävissä olosuhteissa vuodenaikaan nähden. Chippi ja avaukset olivat hyvää tasoa. Tein 2 böödiä, samalla reiällä (6 & 12) (eri kierroksilla) ja 9 par’ia. Kovemman tuloksen esti 3 todella huonoa väylää: yksi +4 ja kaksi +3 sekä uudelleen kadonnut putti. Niitä kertyi nyt 36 kpl.
Pelasin kauden viimeisen pelini 11.12. ja se jätti positiivisen tunteen koko kaudesta. Ajoittain satoi vettä ja tuuli voimakkaasti puuskittain, useimmiten edestä. Kenttä oli likoärkä, eikä pallo pompannut tai rullannut juurikaan väylillä. Viheriö oli kuitenkin jälleen hyvässä kunnossa ja melko nopeakin. Tuloksena 11 par’ia ja 1 böödi sekä loput bogeja (+5).
Tilastot kertovat enemmän.
 |
| Kartanon kentän varaustilanne joulukuun 4:s 2014 |
Tilastoin pelistäni erilaisia asioita ja yritän analysoida tekemisiäni jälkikäteen. Kirjaan tuloskorttiin puttien määrän, ensimmäisen putin ja viimeisen chipin/pitchin etäisyyden lipusta, hasardissa käynnit, dropit ja uusintalyönnit, epäonnistuneet aloitus- ja välilyönnit, tms. Tilastot kertovat oleellista tietoa pelistäni ja mm. sen, että Riverin 3:s (par 3), 9:s (par 4) ja 16:s (par3) väylät ovat olleet kaudella minulle vaikeimmat. Kartanon kentällä vastaavasti väylät 10, 15, 18 ja 18. Vaikeimpien väylien joukossa on peräti 3 par3-väylää !!!!??? Miksi ? Tiedän syyt.
Alla esimerkkejä tilastoinnistani Riverin 10 ja Kartanon 5 viimeisintä kierrosta joilla sain vähintään 30 bogeypistettä. Tilastot ovat lähinnä syys-joulukuulta 2014.
Alla muutamia parhaita avauksiani Riverin kentillä kesäkaudelta.
Kirjoitin aikaisemmin golfin todellisesta teräsmiehestä Gary Playeristä. Heinäkuun lopulla pian tämän jälkeen kiersin toisen teräsmiehen kanssa Ikaalisten vaativan ja raskaan kentän 30 asteen helteessä. Pelikaverini Bjarne oli kiertänyt perjantaina kotikenttänsä 18 reikää samanlaisessa helteessä ja soutanut seuraavana päivänä Pirkan soudun. Soutukisa alkoi aamulla ja lajina oli yksinsoutu sarjassa. Matkana vaatimattomat 26 kilometriä ja lämpötila edelleen 30 asteessa.
Bjarne on ollut tuttu nimi soutukilpailuissa jo parinkymmenen vuoden ajalta ja hänellä on kymmeniä mestaruuksia ja mitaleita eri tasoisista soutukilpailuista - mm. SM-souduista, joten hän tiesi mihin ryhtyä. Hän kertoi matkalla golfkentälle, että paikat olivat olleet niin herkässä, että oli houkutus mennä heti alussa liian kovaa ja yleisen sarjan kärjen mukana. Kokeneena hän osasi kuitenkin jakaa voimansa ja tuli maaliin sijalla 4.
Lähetin Bjarnelle sunnuntaiaamuna viestin ja kysyin josko hän lähtisi pelaamaan kierroksen Ikaalisten kentälle. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt mitään edellisen päivän Pirkan soudusta. Kaveri on kuitenkin urheilumies henkeen ja vereen ja oli heti valmis lähtöön. Saavuimme kentälle hieman puolen päivän jälkeen ja sovimme lähtöajaksi kello 12:40.
Lainamailoilla peliin.
Matkalla kentälle huomasin, että putterini oli jäänyt kotiin. Samoin lempimailani 60 asteinen lob wedgen ja sand wedge. Ts. parhaat lähipelini työvälineet. Kaveri lohdutti, että hänellä on bägissä LW jota hän käyttää harvoin ja saan sen lainaksi. Hänen bägistään löytyi myös kaksi SW:tä joista sain toisen lainaksi. Putterin lainasin klubilta 2 euron maksua vastaan.
Tämä oli jo kolmas kerta kun jätän juuri putterin kotiin tällä kaudella. Edellinen kerta tapahtui reilut viikko aikaisemmin kun menin Nokia Riverille pelaamaan. Lainasin silloin vanhaa klubin vintiltä löytynyttä putteria (jo toisen kerran) ja tein sillä kauden puttiennätykseni ja löin 9 viheriötä yhdellä putilla. Putteri tuntui siinä määrin hyvältä svingitasapainoineen käteeni, että kysyin palauttaessani sitä toimistolla, että mitä tällainen vanha maila maksaisi. Tyttö pyysi paikalle johtajan ja teimme kaupat 20 eurolla. Nyt olen onnellinen 7 putterin omistaja.
Naisten kilpailu viivästytti lähtöämme ja hidasti etenemistämme.
 |
| Näkymä ykköstiille alhaalta väylältä. |
Olimme kävelemässä klubilta ykköstiille kun takaa tuli mies jolta kysyin hänen lähtöaikaansa. Hän vastasi, että hänen ja kaverinsa lähtöaika on klo 13:30. Sanoin, että oma lähtömme on klo 13:40 ja kellohan on jo 13:35 eli olette myöhässä. Kaveri totesi, että klubin seinällä ollut kello näytti 13:27. No, annoimme asian olla ja päästimme miehet eteemme emmekä tyrkyttäneet itseämme samaan ryhmään.
Miesten edessä alhaalla laaksossa oli 4 hengen peliryhmä naispelaajia joiden peli näytti etenevän verkkaisesti. Tästä syystä jouduimme odottelemaan kavereiden aloitusta vielä noin 10 minuuttia, kunnes miehet saivat suoritettua aloituslyöntinsä ja lähtivät etenemään kohti pallojaan. Samalla hetkellä tiipaikalle tupsahti neljä naispelaajaa. He olivat menossa olevan scramble-kilpailun osanottajia. Naiset odottivat lyöntivuorostaan ja taas kului 10 minuuttia ennen kuin he pääsivät lähtemään väylälle. Caddiemaster oli varoittanut tästä kilpailijoiden etuajo-oikeudesta meitä. Totesimme oman hölmöytemme, koska emme menneet noiden kahden miehen eteen, tai heidän ryhmäänsä. Sanoin Bjarnelle, että tämä kierros tulee olemaan piiiiiiiiitkä ja raaaskas tänään tässä helteessä.
Sitten alkoi tuskan hiki virrata.
Aloituslyönti onnistui Bjarnelta pitkänä väylän vasempaan, mutta oma lyöntini jäi lyhyeksi, koska se kohosi korkealle ja päätyi oikealle raffiin. Toinen lyönti maata pitkin 80 m. Kolmas jo parempi ja viheriön tuntumaan josta hyvä chippi, yksi putti ja tuloksena par. Bjarne aloitti toisin päin, hyvällä aloituksella ja huonommalla jatkolla josta lopputulos oli bogey.
Näkymä 1. väylältä sen viheriölle jossa naispelaajien ryhmä puttaamassa.
Scramble on hidasta ja vielä hitaammalta se tuntuu, jos edessä on neljän pelaajan ryhmä ja itse olet takana vain kahden miehen ryhmässä. Joka ainoaa lyöntivuoroa piti odotella ja hellettä oli nuo 30 astetta varjossa, mutta vettä mukana vain 1,5 litraa. Vesi tuntui hupenevan kovaa vauhtia tässä lämmössä.
Seuraavalla väylällä sain loistavan aloituksen ja kaverin lyönti meni oikealle veteen. Pitchi 70 metristä lob wegdellä lipulle (3,5 m) josta 3 puttia. Bjarne teki dropin jäljiltä tuplan. Kolmas väylä on alle 100 m:n par3. Kaveri löi lipun tuntumaan viheriölle ja minä kaksi palloa sand wedgellä vasemmalle metsään ja outtiin. Lähdin etsimään pallojani metsästä ja löysin pallon jonka löin metsästä viheriön reunalle ja siitä jatkoin lipulle. Bjarne ihmetteli mitä oikein puuhasin. Puttasin perille saakka ja nostin pallon kupista ja totesin, että 'ei tää ole edes mun oma palloni'. Kaveri teki hyvän parin ja jatkoimme neljännelle tiiauspaikalle naureskellen.
Odottelimme edessä olevan naisryhmän siirtymistä viheriölle ennekuin siirryimme tiille. Bjarnella oli onööri ja hänen avauksensa lipui maata hipoen reilut 100 mertin päähän raffiin. Itse sain yhden elämäni avauksen ja se lensi kevyellä draw-kierteellä noin 60 m päähän viheriöstä lyhyeen raffiin josta jatko näytti helpolta, mutta pallo päätyi 7 m päähän lipusta vasemmalle viheriön etureunaan n. 40 sm reiästä alemmas. Viheriö tällä väylällä on Ikaalisten yksi kentän vaikemmista. Korkeuseroa etuviheriön ja takaviheriön välillä lienee noin 1,5 m. Tein 3 puttia ja tuloksena molemmilla oli bogey.
Pienen odotuksen jälkeen pääsimme siirtymään tiipaikalle viidennellä väylällä jossa odottelimme naisten siirtymistä viheriölle. Kaveri katsoi kelloonsa ja totesi, että meiltä oli kulunut jo tunti kaksikymmentäviisi minuuttia edetä vain neljä väylää. Hän avasi vasemmalle matalan ja melko lyhyeksi jääneen lyönnin. Minä vetäisin avaukseni oikealle puustoon ja uusintalyönnillä jälleen yhden elämäni avauksen. Hyvä draw pitkänä kohti optimaalista kohtaa lähelle viheriötä. Jatkossa hyvä chippi ja yksi putti ja kelpo tulos bogey uusintalyönnin jälkeen. Molemmille sama tulos.
 |
| Kuvassa aloitukseni uusintalyönnillä ja pallon putamiskohta viheriön edessä. |
 |
| Väylän 6 näkymä tiiltä. Se kaartuu 65 astetta vasempaan. |
Väylä 6 on helpommin sanottu kuin tehty. Sen hcp on 6. Avaus pitää tehdä melko suorana, tai sitten voi yrittää riskillä draw-kierrettä ja ohittaa vasemmalla kulmassa vaanivat puut. Minulla onnistui avaus ja jatkokin kohtuullisesti, mutta kolmas lyönti putosi viheriön vasemmalla puolen olevaan veteen. En ollut noteerannut veden olemassaoloa mitenkään tuossa paikassa. Kaverin loistavalta tiipaikalta näyttäneen avauksen (draw) näytti syöneen rotta, koska palloa ei löytynyt vaikka pidimme sen löytymistä varmana. Molemmille tupla.
Seuraava väylän hcp 12 ja sekin tuntui vaikealta. Edessä on riittävästi ja molemmin puolin erilaisia hasardeja.
 |
| Väylä 8 on keltaisilta 132 m saarelle ja vaatii tarkkuutta jotta pallo pysyy viheriöllä. |
Väylä 8 on lyhyt par3 jonka viheriö on niemen kärjessä, tai saaressa. Jälleen yksi melko vaikea tapaus. Varsinkin, jos lyönti ei putoa viheriön eteen tai sen oikealle puolelle, jossa on enemmän tilaa, tai, jos lyönti ei tule korkeassa kaaressa ja rulli vähemmän. Hieno väylä josta pidän. Väylä 9 on par4 koiranjalka vasemmalle. Melko selkeä isolla, eikä niinkään helpolla, griinillä. Kaveri teki parin ja minussa alkoi näkyä selviä kuivumisen merkkejä. Avaus vasemmalle pitkään raffiin ja uusintalyönti kohtuulliseen paikkaan josta jatkolyönti viheriön tuntumaan. Ikaalisten kentällä kierretään väylät 6, 7, 8 ja 9 kahteen kertaan, jos pelataan kenttä 18-reikäisenä.
Kymppiväylän avaus meni minulta vasemmalle ja jouduin lyömään varapallon. Eka palloa ei löytynyt ja jatkoin jälleen loistavasti onnistuneella kakkosella. Sitten tuli noutaja ja kakkonen eli nelonen meni outtiin. Uusintapallo lähes samaan paikkaan, mutta jäi kuitenkin kentälle. Siitä eteenpäin ja tuloksenä päivän surkein väylä ja +5. Kaveri teki sentään bogeyn epäonnistuneellakin avauksellakin. Siirryimme seuraavan väylän tiiauspaikalle jossa hän avasi hyvin. Seuratessani hänen työkentelyään silmissäni pimeni hetkeksi ja putosin polvilleni. Kova helle ja nestehukka oli ainoa selitys tilanteelle. Bjarne ehti pelästyä ja ryntäsi hakemaan vesipulloa josta otin kulauksen ja peli jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sain lyhyen avauksen ja jatkoin bogiin ja sillä onööri.
Seuraavilla väylillä teimme molemmat parin ja bogeyn. Jatkoimme 14:nnelle väylälle jolla pelini karkasi jälleen. Avaus edessä olevan tiheän koivun läpi lyhyenä ja jatko veteen. Bjarne löi saman koivun läpi, mutta vain kevyesti ja pallo lensi veteen. Dropit molemmille. Siitä viheriön reunalle ja kaveri viheriön oikealla olevaan bunkkeriin. Väylä 15 on keltaisilta n. 155 m ylämäkeen jolla on todella vaativa viheriö, jos lipun paikka on sellaiseksi valittu. Nyt se ei ollut, vaan lippu oli asennettu griinin ainoalle muutaman neliön tasaiselle alueelle. Avasimme molemmat 25 m vasemmalle viheriöstä, mutta chippasimme molemmat hyvin ja teimme bogeyt.
Seuraava, 16:s väylä, on par3 ja hieman reilu 200 m alamäkeen keltaiselta tiiltä. Sen hcp on 5, eli se on todella vaikeaksi arvioitu väylä. Sitä se meillä tällä kertaa olikin. Viimeiset kaksi väylää (17 ja 18) ovat kentän vaikeimmat par5 ja par4 joiden hcp on 2 ja 1 ! Ensimmäinen koiranjalka oikealle ja viimeinen väylä koiranjalka vasemmalle ylös jyrkkää mäkeä, jossa viheriö on pirullinen ja kypärän muotoinen. Tein molemmissa bogeyn.
Minulla peli karkaili kierroksen puolivälissä ja kaverilla sen loppumetreillä. Juomavettä oli mukana olosuhteisiin nähden aivan liian vähän ja siksi sitä tuli säännösteltyä liikaa. Suositukset sanovat, että vettä pitäisi juoda 6-8 dl tunnissa, jos helteessä tekee fyysisiä suoristuksia. Meiltä meni kierrokseen 4,5 tuntia ja sen puolikkaaseen jo 3 tuntia. Ts. meidän olisi pitänyt juoda tuplasti se määrä joka meillä oli mukana jo eka puolikkaan aikana. Oppia ikä kaikki.
Kenttä oli kuiva ja kova ja pallo pomppasi korkealle ja rulli pitkään. Tämä aiheutti mailavalinnalle omat haasteensa. Kummallakin oli yksittäisiä hienoja hetkiä kierroksen aikana, eikä hellettä tullut sen kummemmin mietittyä. Olimme molemmat pelanneet Ikaalisten kentän parina aikasempanakin vuonna noin tusinan kertaa. Tutkaillessamme klubilla slope-taulukkoa, olimme yksimielisiä siitä, että tämä kenttä on vaikeampi kuin se virallisesti on, mutta myös siitä, että Ikaalisten kenttä on hieno ja kokemisen arvoinen.
Paluumatkalla muistelimme kolme vuotta aikaisemmin sattunutta - ihokarvat vieläkin nostattavaa - kokemustamme Virtain kentällä. Meidät yllätti todella raju ukonilma ja myrsky. Rankkasade iski voimalla suoraan edestä lähes vaakasuorassa niin, ettei silmiä voinut pitää auki kun nousimme kentän yhdeksättä 500 metriä pitkää mäkeä ylös kohti klubia. Ukkosen jylinä oli lähes katkeamatonta ja salamat leiskuivat yhtenään synkäksi muuttuneessa pimeydessä. Ukkonen oli suoraan päällämme kun työnsimme golfkärryjämme 90 asteen etunojassa päin myrskyä. Emme voineet hakea suojaa puustosta, koska sen vaarat olivat mielessämme, vaan meidän piti kävellä eteenpäin mielessämme vain yksi ajatus: löisi sitten kerralla kunnolla, jos iskee. Virtain kenttä ja klubin tienoo ei linee koskaan ollut yhtä totaalisesti veden peitossa kuin sen rajuilman jäljiltä.
Kenttä oli kuiva ja kova ja pallo pomppasi korkealle ja rulli pitkään. Tämä aiheutti mailavalinnalle omat haasteensa. Kummallakin oli yksittäisiä hienoja hetkiä kierroksen aikana, eikä hellettä tullut sen kummemmin mietittyä. Olimme molemmat pelanneet Ikaalisten kentän parina aikasempanakin vuonna noin tusinan kertaa. Tutkaillessamme klubilla slope-taulukkoa, olimme yksimielisiä siitä, että tämä kenttä on vaikeampi kuin se virallisesti on, mutta myös siitä, että Ikaalisten kenttä on hieno ja kokemisen arvoinen.
Paluumatkalla muistelimme kolme vuotta aikaisemmin sattunutta - ihokarvat vieläkin nostattavaa - kokemustamme Virtain kentällä. Meidät yllätti todella raju ukonilma ja myrsky. Rankkasade iski voimalla suoraan edestä lähes vaakasuorassa niin, ettei silmiä voinut pitää auki kun nousimme kentän yhdeksättä 500 metriä pitkää mäkeä ylös kohti klubia. Ukkosen jylinä oli lähes katkeamatonta ja salamat leiskuivat yhtenään synkäksi muuttuneessa pimeydessä. Ukkonen oli suoraan päällämme kun työnsimme golfkärryjämme 90 asteen etunojassa päin myrskyä. Emme voineet hakea suojaa puustosta, koska sen vaarat olivat mielessämme, vaan meidän piti kävellä eteenpäin mielessämme vain yksi ajatus: löisi sitten kerralla kunnolla, jos iskee. Virtain kenttä ja klubin tienoo ei linee koskaan ollut yhtä totaalisesti veden peitossa kuin sen rajuilman jäljiltä.
03.06.2014
Peliryhmämme oli kiertänyt Nokia Riverin väylä 10-18 jonka jälkeen oli vuorossa etuysi, joka muina päivinä, paitsi tiistaisin ja torstaisin, on takaysi (1-9).
Olimme virallisesti Riverin vaikeimmalla eli 2. väylällä. Jarkko ei saanut palloa lähtemään tiiltä ja tuloksena oli lähes kynttilä (lapa pallon alle). Tarvittiin toinen, sitten kolmas ja vielä neljäs lyönti ja pallo päätyi vasemmalle raffiin. (Kierros oli Jarkolle vasta kauden toinen.)
Menin Golf Buddy:ni kanssa kertomaan Jarkolle paljonko matkaa on pallon paikalta griinin eteen, keskelle ja taakse. GPS näytti, että keskelle on 219 metriä. Lippu oli nyt kuitenkin griinin takaosassa, joten matkaa oli hiukan tätä enemmän lipulle.
Kolmas peliryhmämme jäsen Tapio totesi, että on aivan turhaa yrittää lyödä tuosta paikasta giinille saakka, mutta Jarkolla oli toiset suunnitelmat. Kysyin Jarkolta millä mailalla hän aikoo lyödä ja hän vastasi, että rauta4:lla. Kerroin Timolle, että Jarkko oli aikanaan yli 20 metrin mies kuulassa, joten resursseja löytyy tällaiseen yritykseen. Silti ajattelin itsekin, että tarvitaan yksi chippi viheriölle tämän lyönnin jälkeen.
Seurasimme sivusta Jarkon lyöntiä. Heinätukot lensivät ilmaan ja maata saman verran kuin oikealla uusien väylien kimpussa touhunnut kaivinkone nosti saman aikaan. Emme erottaneet pallon lentoa sivulta seuratessamme ennen kuin katsoimme griinille jossa näimme pallon rullivan. Pallo rullasi kohti lippua ja kaarsi siitä hieman oikealle ylös n. 3,5 m päähän reiästä. Griinillä laskeskelin, että pallon kulkema kokonaismatka oli ollut 226-228 m eli jenkkimittoina 250 jaardia.
Lyönti raffilta tasaisella väylällä ja taakse kohoavalle griinille, joka oli enemmän kostea kuin kuiva ja liukas, oli huikea lyönti ja näkemisen arvoinen jollaiseen pystyy vain ani harva golfari. Suomalainen raffi on lisäksi raskasta ja kosteudesta paksua/raskasta tähän aikaan vuodesta. Lyönti ei olisikaan ollut aivan yhtä kova suoritus Espanjassa, Floridassa tai Kaliforniassa, tai, jos väylä olisi ollut kuivaa alamäkeä ja saanut sen vuoksi kunnon pompun ja rullin. Mihin se olisikaan silloin päätynyt?
Kaiken kaikkiaan, se oli lyönti joista kuulee vain puheissa, mutta jollaista tuskin näkee edes ammattilaisten tekemänä.
Tässä tapauksessa oli kysymyksessä entinen kansainvälisen tason kuulamies. Putti sisään ja tuplabogey todella takkuisen alun jälkeen oli kelpo tulos väylällä.
Suosittelin pelin jälkeen Jarkolle siirtymistä pituuslyönnin puolelle.
12.05.2014
Takana koiran unta nukuttu yö ja herääminen selkä jäykkänä kuin metrin halko. Minua oli pitänyt hereillä tukkoinen ja vuotava nenä ja oli kieriskellyt koko yön sängyssä sillä seurauksella, että selkä oli tullut entistä kipeämmäksi. Sängystä noustuani olin kuin persuksiin ammuttu karhu. Mikään ei ollut kohdallaan ja kaikki v…tti. Vaimo kehoitti jättämään kisan tällä kertaa väliin: “Et sinä tuossa kunnossa voi mennä mihinkään.” Sanoin, että menen, koska olen ilmoittautunut. Vaimo tarjosi Buranaa, sillä se sopi sekä flunssaan että selkäsärkyyn. Otin pillerin, ja nielaisin toisen matkalla kentälle. Ne auttoivatkin ja vuoto lakkasi ja olo parani kuin taikaiskusta.
En ehtinyt rangelle ja saavuin tiiauspaikalle kiireessä muutaman puttikentällä tehdyn putin jälkeen. Olin saapunut kisapaikalle vain 15 minuuttia aikaisemmin istuttuani sitä ennen tunnin autossa. Tästäkin syystä paikat olivat kireänä ja olin melko epävarma lähtiessäni ensimmäiseen lyöntiin. Pallo lensi ja slaissasi kohti sivuvesiestettä ja näin kuinka se pomppasi horisontissa hieman oikealla, mutta uskoin sen jääneen kuitenkin kentän puolelle.
Peliryhmämme siirtyi eteenpäin ja lähdin etsimään omaa palloani. Pelikaverit löivät omat jatkolyöntinsä ja alkoivat etsiä sitä myös. He etsivät palloani kuitenkin 50 m tiiauspaikkaa (punainen viiva) lähempää kuin itse sitä etsin. Nopeasti he tulivat siihen päätelmään, että paikka oli se missä liikkuivat ja siitä pallo oli vierinyt sivuvesiesteeseen. Minä etsin palloa sieltä mihin sen olin nähnyt putoavan, kunnes joku ryhmästä tokaisi, että ei se sentään 100 metriä tästä paikasta kauempaa löydy. Tälle alueelle se putosi. Totesin, että en ole koskaan lyönyt näin lyhyitä lyöntejä tällä väylällä ja tuo etäsisyys josta etsin palloa on normaali lyöntipituus minulle. Sanoin, että löin Keisari Openissa viime vuonna 300 m mitatun siivun, joten tuollaiset lyönnit minulle eivät ole mitään erikoisia.
Peliryhmämme siirtyi eteenpäin ja lähdin etsimään omaa palloani. Pelikaverit löivät omat jatkolyöntinsä ja alkoivat etsiä sitä myös. He etsivät palloani kuitenkin 50 m tiiauspaikkaa (punainen viiva) lähempää kuin itse sitä etsin. Nopeasti he tulivat siihen päätelmään, että paikka oli se missä liikkuivat ja siitä pallo oli vierinyt sivuvesiesteeseen. Minä etsin palloa sieltä mihin sen olin nähnyt putoavan, kunnes joku ryhmästä tokaisi, että ei se sentään 100 metriä tästä paikasta kauempaa löydy. Tälle alueelle se putosi. Totesin, että en ole koskaan lyönyt näin lyhyitä lyöntejä tällä väylällä ja tuo etäsisyys josta etsin palloa on normaali lyöntipituus minulle. Sanoin, että löin Keisari Openissa viime vuonna 300 m mitatun siivun, joten tuollaiset lyönnit minulle eivät ole mitään erikoisia.
Mielessäni vilahti ajatus, että ehkä nuo pelikaverit ovat pelanneet sen verran enemmän golfia kuin minä ja ovat realisteja. Ehkä minä sittenkin kuvittelin palloni lentäneen pidemmälle kuin se todellisuudessa lensi. Niin usein äijäenergia on johtaa siihen toiveajatteluun, että palloa tulee etsittyä paljon kauempaa kuin mistä se lopulta löytyy.
Palasin taaksepäin paikalle jossa ryhmä seisoskeli ja totesin, että jatketaan nyt sitten siitä mihin näitte palloni pudonneen. Droppasin ja löin pallon viheriön tuntumaan n. 100 metristä ja lähdin itsepintaisesti jatkamaan tiiltä lyömäni palloni etsimistä. Löysin pallon välittömästi kymmenen metriä kauempaa kuin olin sitä etsinyt ennen droppausta. Pallo makasi paikassa josta oli suora näkyvyys viheriölle, joka oli 70 m päässä ja mielestäni parhaassa mahdollisessa suunnassa viheriön suhteen. Tällä kertaa palloa etsittiin kerrankin liian lyhyeltä.
Minun olisi itse pitänyt jatkaa etsimistä, eikä kuunnella muita. Pelissä on tuo sallittu 5 min aikaa etsiä palloa ja nyt käytin siihen vähemmän aikaa. Hätäilin aivan tuhaan ja menin 'ryhmäpaineen' alla hosumaan päätöksessäni. Niin selkeästi joku heistä oli nähnyt palloni putoamispaikan, että tilannetta oli vaikea muuksi puolikuntoisena vääntää.
Ajatukseni kirkastuivat ja sain uutta intoa peliini kun seuraavalla (par3) väylällä sain minulle ko. väylällä niin harvinaisen birdien.
Pelini kulki ensimmäiset 9 väylää jotakuinkin tasoitukseni mukaisesti, mutta pikkuhiljaa peliini alkoi hiipiä sisäisiä tekijöitä häiritsemään suorituksia. Ensimmäiset konkreettiset tuntemukset sain jo 7. väylällä jossa kohtuullisen avauksen jälkeen kakkoslyönnistä tuli ohut ja pallo vieri edessä olleeseen vesiesteeseen. Selän jäykkyys ei antanut periksi ja edessä oli joukko sekä ohuita että paksuja löyntejä. Pikkuhiljaa jo pelkästään puttaaminen alkoi olla epämiellyttävää liikuntaa. Bägissäni oli mukana aikanaan selkäleikkausen jälkeen ostamani hyvä tukivyö. Pistin sen ympärilleni vasta kun jäljellä oli enää kolme väylää. Vyö helpotti oloani, mutta se jäykisti entisestään ylä- ja alavartalon sykroniaa. Aloituslyönteihin se ei juurikaan vaikuttanut, mutta jatkolyönteihin siitä ei ollut apua.
Peli oli jo pidemmän aikaa mennyt heikosti ja johti siihen, että lopputulos oli huonoin Nokia Kartanon kentällä pelaamani kierros sitten aloitusvuoden 2010. Varsinkin huomioiden, että nyt pelattiin punaisilta.
En ollut pahoillani suorituksestani, koska oli odotettavissa, että näin tulee tapahtumaan jo huonosti nukutun yön vuoksi. Minulla oli takana maalis- ja huhtikuussa pelattuja lupauksia antavia kierroksia oman tasoitukseni tuntumassa ja tiesin millä tasolla pelini todellisuudessa kulkee.
Olisiko pitänyt kuunnella vaimoni neuvoa? Ehkä olisi, mutta ikäni urheilua aktiivisesti harrastaneena liikunnan vetovoima voitti - ja 'oppia ikä kaikki', sanoo vanha viisaus.
30.04.-01.05.2014
Oli vapun aatto 2014 ja päätimme vaimon lähteä kanssa kohti Kemiön saarta tavoitteenamme pelata pari kierrosta Bärkas Golfissa. Olihan sentään tulossa täyteen tasan 40 vuotta ensi tapaamisestamme Tampereella eräässä tanssiravintolassa. Heitin bägit Toyotan perään ja lähdimme matkaan aamupäivällä, vaimo kuskin paikalla ja minä caddienä.
Saavuimme perille iltapäivällä hieman kahden jälkeen. Tiiaikamme oli varattu kello kolmeksi. Päivä oli aurinkoinen, lämpötila 10 astetta ja tuulta kohtuullisen paljon huomioon otettavaksi itse pelissä.
Perille saavuttuamme totesin klubin proolle, että heillä on maailman hienoin par3-kenttä ja halusimme tulla kokemaan sen loistavaa ilmapiiriä uudelleen näin kahden vuoden jälkeen.
Kenttä on hyvin suunniteltu kompakti kokonaisuus. Se on ennen kaikkea erittäin haastava, nautittava ja erittäin hyvin hoidettu kenttä. Kentän par on 54, mutta se voi pelata myös par 56:na, koska väylät 5 ja 9 ovat myös par nelosia valkoisilta pelattuina. Tiipaikat ovat punainen, keltainen ja valkoinen. Kenttä sopii kaikentasoisille ja kaikenikäisille pelaajille. Väylien korkeuserot ovat suuret, kentällä joutuu lyömään vaihtelevasti sekä ylä- että alamäkeen ja väylien pituus vaihtelee miellyttävästi. Samoin väylien vaikeusaste. Yksi yhteinen tekijä niillä kuitenkin on: kaikki viheriöt ovat haastavia ja niissä pelaajan on pantava parastaan.
Ks. alla muutama puhelinkamerallani ottamia kuvia.
Yllä kuva väylän 6 viheriöstä.
Vappukierrokseni Bjärkas Golfin kentällä.
Kaikilla väylillä on suuren maailman malliin nimet. Väylät on merkitty melko hyvin paria poikkeusta lukuunottamatta. Kenttä on kaikin puolin korkeatasoinen ja siitä puuttuu mielestäni vain isommat taulut jolla voisi osoittaa kentän väylien sijainnit pelaajille. Vaikka olin kiertänyt kentän kolmeen kertaan pari vuotta aikaisemmin ja vaikka kiersin sen tälläkin matkalla kerran aikaisemmin, silti jouduin viimeisellä kierroksella oikein miettimään pari kertaa onko seuraava lyöntipaikka tuolla vai oliko se tuolla. No, parempimuistinen olisi pärjännyt tässä mielessä ihan hyvin.
Kenttä on vaativa, eikä pelkästään sen vaikeiden viheriöiden vuoksi. Pisimmät väylät 5. ja 9. ovat noin 200 m pitkiä valkoisilta pelattuna. Nekin voi tietenkin pelata par3:sina niin halutessaan, mutta haasteen lisääjinä tämä mahdollisuus on fantastinen lisä, josta itse pidin kovasti ja jota halusin myös käyttää.
Ensimmäisen päivän tiiaika oli tasan kello kolme. Sitä ennen lämmittelin puttikentällä ja rangella varttitunnin. Siitä siirryin ykköstiille jossa lippu odotti noin 85 m päässä alempana sijainneella viheriöllä. Valitsin valkoiset tiit. Peli lähti liian innokkaasti bogilla, mutta tasaantui nopeasti toisella väylällä paarilla. Kolmas väylä on hcp 2 jossa sain pari. Samoin kahdella seuraavalla väylällä. Sitten tuli tuo kuuluisa noutaja väylällä numero 6. Helpolta näyttävä suora väylä, jossa lippu oli alle 90 metrissä. Nyt lippu oli astettu pirulliseen paikkaan tällä todella vaikealla viheriöllä ja bunkkerin puoleiseen kylkeen viheriön oikeaan yläreunaan. Lyönti jäi lyhyeksi ja toinen rullasi yli lipun ojaan josta ylös kahdella viheriölle rullaten alas voimakkaasti laskevaa viheriötä ja sen eteen….ja tuloksena +4. Parin bogin jälkeen tuli vuoro kokeilla onnea kentän vaikeimmalla väylällä. Edessä oli väylä 9: par4, 196 m pitkä todellinen haaste kenelle tahansa tasoituksesta riippumatta.
Väylän 9. tiipaikka sijaitsee noin 20 m ylempänä kuin ‘laakso’ jonka kautta sille noustaan. Sen viheriö taas on noin 10 m ylempänä tuota laaksoa. Tuuli puhalsi sivuvastaisesti kello kahdesta. Valitsin draiverin, koska halusin lyöntiin paremman hallinnan rennommalla svingillä. Lievä slaissi päättyi onnekkaasti viheriöstä oikealle 20 m päähän lipusta lipun tasalle. Siitä chippi ja putti parin arvoisesti.
Toinen puolisko sujui tasaisemmin tämän onnistumisen jälkeen. Tuloksena oli 6 paria ja kolme bogia. Kierroksen kokonaissaldo oli 66 lyöntiä (36+30) eli +10, joka muodostui 11 parista, 6 bogista ja yhdestä +4:stä.
Kuva on otettu 9. väylän tiiauspaikan tuntumassa ja 20 m siitä oikealle.
Vappupäivälle oli ennustettu kylmää ilmaa ja sadetta. Erinomaisen aamupalan jälkeen ulkona vallitsi ennusteen mukaisesti kolea pilvinen sää (4 astetta) ja vesipisaroita tippui harvakseen. Mieli teki lähteä kierrokselle ja niin sitten teinkin. Vaimo lähti mailapojakseni.
Peli lähti bogilla, kuten ensimmäisenä päivänä. Siitä tasaisesti edeten kunnes jälleen väylä 6 oli minulle se päivän huonoin (+2). Tiipaikalla 9 tuuli puhalsi nyt takaviistosta ja valitsin puu3:n. Tein lähes täysin samankaltaisen lyönnin kuin ensimmäisenä päivänä ja pallo löytyi lähes samalta paikalta kuin silloin. Tein jälleen tällä vaikeimmalla reiällä par-tuloksen.
Väylä 11 (hcp 3) on monella tapaa haastava. Valkoisilta lipusta saattaa nähdä vain vilauksen ja väylä etenee tasaisesti alamäkeen. Viheriö viettää voimakkaasti alaspäin tulosuunnasta. Lyönnin pitää onnistuakseen ylittää isoja koivuja ja pudota maahan ennen viheriötä (ainankin näin kuivalla kelillä) ja mieluimmin sen oikealle puolelle, josta se mahdollisesti vierii viheriölle. Tällaisen lyönnin sain molempina päivinä ja toisena pallo tosiaan vieri lipun taakse 4 m päähän lipusta josta onnistuin putilla saamaan ensimmäisen ja ainoan böödini.
Toisen päivän kokonaislyöntimäärä oli 61 (33+28) eli +5. Sarajassa oli saman verran pareja kuin eka päivänäkin eli 11 ja tuo yksi böödi sekä 5 bogia ja yksi tuplabogi. Klubin pron, Frederik Bergholmin, mukaan pelasin selvästi alle tasoitukseni.
Yhteenveto Bjärkas Golfista.
Bjärkas Golfin kenttä on erilainen, haastava, kaunis ja samalla lumoava. Kenttä soveltuu erinomaisesti minkä tasoiselle pelaajalle hyvänsä ja minkä ikäiselle tahansa sukupuoleen katsomatta. Kenttä on perheyritys ja sen henkilökunta on erittäin ystävällinen ja ammattitaitoinen. Klubin ruoka on ensiluokkaista ja majoitustilat korkeatasoiset (osin täysin uudet).
Bjärkas Golf on Suomen ainoa 18-reikäinen par3-kenttä ja harvoja sellaisia missä tahansa päin maapallolla. Itse tulen myös jatkossa käymään kentällä ja suosittelen sitä kaikille vilpittömästi. Kenttä on paljon enemmän kuin par3-kentästä voisi etukäteen kuvitella. Olen lähes varma, että on vain harvoja kenttiä jotka antavat samoja fiiliksiä kuin tämä kenttä. Ennen kaikkea kenttä testaa millä tasolla oma lähipelisi on ja harjaannuttaa tätä golfin olennaisinta ja nautittavinta aluetta.
Toivoisin Suomeen monia samanlaisia 18-reiän par3-kenttiä lisää. Ihmisillä on tulevaisuudessa enemmän aikaa 2 tunnin kierroksiin kuin 4 tunnin kierroksiin. Toisaalta golfin tulevaisuus massojen liikuntamuotona varmistetaan vain tällä strategialla. Kainsainvälisessä vertailussa ja ennusteissa par3-kentät ovat esillä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ne ovat tulossa ja kilpailukenttinä myös suuremmillekin kilpailuille ja esille suuressa mediassa.
Bjärkas Golfin väylänimet:
Etu yksi: Scot’s Pine (mänty), May Lily, Maple (vaahtera), Zigzag Clover (apila), Rowan (pihlaja), Sessile Oak (talvitammi), Birch (koivu), Fool’s Parsley (hölmön persilja) ja Devil’s Bit (pirun kuolain).
Taka ysi: Wild Angelica (villi Angelica tai villi karhunputki), Flax (pellava), Heather (kanerva), Bilberry (mustikka), Spruce (kuusipuu), Aspen (haapa), Lily-Of-The-Valley (laakson linja), Willow (paju) ja Water-forget-me-not (vesi älä unohda minua).
Etu yksi: Scot’s Pine (mänty), May Lily, Maple (vaahtera), Zigzag Clover (apila), Rowan (pihlaja), Sessile Oak (talvitammi), Birch (koivu), Fool’s Parsley (hölmön persilja) ja Devil’s Bit (pirun kuolain).
Taka ysi: Wild Angelica (villi Angelica tai villi karhunputki), Flax (pellava), Heather (kanerva), Bilberry (mustikka), Spruce (kuusipuu), Aspen (haapa), Lily-Of-The-Valley (laakson linja), Willow (paju) ja Water-forget-me-not (vesi älä unohda minua).
Par3-kenttien edut ovat kiistattomia.
Tilastofakta on, että huipullakin lähipeli, jolla yleisesti tarkoitetaan 100 jaardin ja 100 metrin väliä pallosta viheriölle, muodostaa 70-80 % tuloksesta. Toisin sanoen, jos pelaaja pelaa 70 lyönnin kierroksen, hänen puttinsa, chippinsä ja pitchinsä määrä on 49-56 lyöntiä ja aloituksiin ja väylälyönteihin menee keskimäärin 14-21 lyöntiä. Tai, jos pelaaja pelaa keskimäärin 90 lyönnin kierroksen, hänen vastaavat lukunsa olisivat 63-72 lähipelilyöntiä ja 18-27 muuta lyöntiä.
Tämä tarkoittaa sitä, että lähipelin merkitys on ratkaisevan tärkeä lopputuloksen kannalta. Se tarkoittaa myös sitä, että par3-kentät ovat erinomaisia paikkoja harjoitella lähipeliä. Kentillä voi pelata juuri sellaisilla mailoilla joilla viheriölle voi päästä yhdellä avauslyönnillä. Pelituntuma on parempi ja se vastaa todellista isomman kentän lähipeliä ja pelirytmiä verrattuna siihen, että harjoittelee lähipeliä aina samalla pienellä rajatulla lähipelialueella. Lisäksi lyönnit voi merkitä tuloskorttiin ja peliin voi asettaa samanlaisia haasteita pelikavereiden kesken kuin ‘normaalikentällä’.
Par3-kentillä kierros kestää vain osan siitä mitä pitkällä18-reikäisellä. Tästä syystä kentän voi kiertää samana päivänä useamman kerran. Niillä kentillä joissa par3:n lisäksi on myös normaalikenttä, tällainen kenttä toimii myös oivana lämmittelykenttänä ennen pitkälle kierrokselle lähtöä.
Par3-kentillä väylät ovat niin lyhyitä, kuten Bjärkas Golfissa punaisilta pelattuna, että myös lapset voivat kokea onnistumisia saadessaan pallon viheriölle tai sen tuntumaan. Näille kentille ei vaadita green cardia ja se laskee kynnystä lähteä kokeilemaan tutussa seurassa lajia sitä kautta golfin pariin saadaan uusia pelaajia helpommin. Par3-kentät ovat myös tulevaisuutta myös kilpailumielessä.
Seniorina ja senioripelaajia paljon kuultuani täysimittaisilla golfkentillä toteaisin lisäksi, että juuri seniori voisivat ottaa par3-kentät omakseen, koska niillä kokonaisrasitus ei muodostu liian kovaksi usein niin raihnaiselle kropalle. Yleensäkin näillä kentillä pelaaminen voisi tuntua mielekkäämmältä kaikin puolin.
17.04.2014
"Sahaan kaikki mailat rautasahalla poikki kun pääsen kotiin!"
Pelasin täydessä peliryhmässä Nokia Riveriä huhtikuun kolmannella viikolla 2014. Tappara oli hävinnyt Kärpille edellisenä iltana jatkoaikamaalilla 3:2. Päivä oli kaunis ja lämmin joten hyvälle pelille kaikki oli petattu siitä huolimatta - tai joidenkin mielestä juuri siksi.
Avaus hyvä, jatko bunkkeriin ja tupla. Siitä jatko heikommin, paremmin, heikommin, paremmin, pahemmin..., kunnes tuloskorttiin pelkkien viivojen vetäminen alkoi olla vastenmielistä. Tavoitteenani on kuitenkin seurata heikointa pelini osa-aluetta ja kehittyä siinä ja siksi pidän tilastoa puteista. No, eihän noita putteja voinut merkitä ylös, koska nostin pallon toisensä jälkeen ylös jo ennen viheriötä - turhautuneena pelin kulkuun. Tuli droppeja, uusintalyöntejä, bunkkereita, putteja kaksi tai kolme. Pari kertaa käsittämättömät neljä. Missä vika ihmettelin. Tapparassa totesin ääneen. En tietenkään ollut krapulassa, olin nukkunut hyvin, tankannut ennen peliä ja pelin aikana, selkä, polvi, nilkka, hartiat, tai mikään muukaan paikka kropassa ei krakannut poikkeuksellisesti juuri tällä kertaa. Ajatuskin oli kirkas kuin pelipäivä. Silti elämäni heikoin kierros. Miksi?
Kuitenkin kaikki näytti alkavan kaudella hyvin. Pelasin yli kuukautta aiemmin 14.3. ensimmäisen kierroksen 6 parilla ja yhdellä böödillä. Samoin kaksi muutakin kierrosta sen perään. Mihin hemmettiin parit ja böödit yhtäkkiä ovat hukkuneet. "Hullua touhua", sanoin Aarnelle, ja jatkoin, että "sahaan kaikki golfmailani rautasahalla poikki kun pääsen kotiin!"
Kotiin päästyäni, kaikki oli kuin ennen vanhaa. Henry Theelin laulussa lauletaan, että “sellanen ol’ Viipuri, sellanen ol’ Viipuri, karjalaisten kaupunki”. Minä sanon, että ‘sellanen ol’ golfkierros, sellanen ol’ golfkierros, et koskaan sitä unohtaa sä voi! Milloinkaan, et milloinkaan, sä kahta samanlaista päivää golfissa konsanaan nähdä voi’. Älä edes odota sitä.
Meni vajaa viikko ja kaikki oli taas helppoa. 35 bogypistettä plakkarissa, kunnes sitten tuli seuraava pelipäivä vain kaksi vuorokautta edellisen jälkeen. Se oli jo toinen päivä lyhyen ajan sisällä, joka muistutti kouriintuntuvasti kuolevaisuudesta. Mikään ei onnistunut ja Guinnessin Recordsin arvoinen 10 kertaa bunkkerissa, putteja niin monta, ettei ne sopisi edes pallokoriin. Kaikki avaukset kuin unesta, pitkiä ja suoria, aina väylälle.
Vanha totuus golfissa on tämäkin: 'ei niin hyviä avauksia, ettei niitä voi jatkolyönneillä pilata.'
Nokian Kartanon väylä 5 kesällä 2012.
Nokian Kartanon väylä 5 kesällä 2012.
xx.xx.2012
Pelasin kahden varttuneen herrasmiehen seurassa kesällä 2012 Nokia Kartanon kentällä. Väylällä 5 (par4) sattui melko erikoinen tapahtuma. Olimme suorittaneet avauslyönnit korkean mäen päältä alas väylälle ja lyöneet myös kakkoslyöntimme. Oma lyöntini meni viheriön oikealla etupuolella olevaan bunkkeriin. Pelaaja A löi toisen lyöntinsä lipun suunnassa n. 5 m lyhyeksi viheriön eteen. Siirryin lyöntini jälkeen väylän oikealle puolelle pelaajan A pallon tasalle. Pelaaja A siirtyi väylän vasemmalla puolen pallonsa tasalle. (Myönnän, että näin emme olisi saaneet edetä.)
A valmistautui chippaamaan ja lyönti jäi hieman lyhyeksi jonka jälkeen itse suoritin bunkkerilyönnin. B suoritti puttinsa ja nosti pallon kupista ja totesi, ettei pallo ollutkaan hänen pallonsa. B kysyi millä pallolla A pelasi ja kaverit totesivat pallon vaihtuneet edellisessä lyönnissä. Ts. A:n pallo oli iskun voimasta lentänyt lipulle, ei siis B:n pallo jonka luulimme sinne lentäneen.
Ts. A ja B pelasivat kumpikin väärällä pallolla ja kummallekin olisi kilpailuissa (tai tasoituskierroksella) tullut kahden (2) lyönnin penalti.
Aina kannattaa katsoa kenen pallolla pelaa.
Tästä näet golfin säännöt.
Kenttämies ilman kypärää ja lyöjä ilman harkintaa
Olimme Tarjan kanssa Espanjan Laurossa huhtikuussa 2011 Tapani Saarentolan opissa. Kiersimme kahdestaan kenttää ja väylällä 7 avasin kohtuullisesti ja pallo jäi väylälle. Tarjan avauksen jälkeen siirryin pallolleni ja jäin odottelemaan hänen toista lyöntiään kun väylän vasemmalla puolella olevaa betonitietä pitkin ajoi mies mönkijällä. Hän jäi odottamaan lyöntiäni, mutta vinkkasin, että anna mennä eteenpäin, koska griinillä näkyy olevan ihmisiä. Mies lähti ajamaan eteenpäin.
Katsoin, että viheriöllä olevat kaksi ihmistä nostivat lippua paikalleen ja alkavat siirtymään pois griiniltä ja niin valmistuin lyöntiin kädessäni olevalla puu3:lla. Näkyvyys viheriölle oli kohtuullinen, jos siirryin katsomaan sinne pallon edestä n. 10-15 m. Ajattelin, että palmumetsä vasemmalla voisi olla riski lyönnilleni ja tarvitsen draw-lyönnin onnistuakseni. Saattaisin hyvällä lyönnillä ja pitkällä rullilla päästä viheriön etureunan tuntumaan.
Matkaa viheriön etureunaan oli n. 220 m ja lipulle n. 240-250 m. Suoritin lyönnin ja sain siihen draw-kierteen, mutta otin suunnan joko liiaksi vasemmalle tai lyöntiini tuli liian suuri kierre vasemmalle. Muutoin lyönti onnistui hyvin.
Etenimme kohti viheriötä kun näin, että siellä olleet tanskalaiseksi osoittautunut pariskunta näytti odottavan meitä. Ajattelin heidän antavan meille ohituksen, mutta he kertoivat lyömäni pallon pompanneen betonitiestä mönkijämiehen päähän, Mies oli kuitenkin jatkanut matkaa muina miehinä.
Tuntui todella pahalta ja seuraavat neljä väylää eivät meinanneet onnistua mitenkään. Olin harkinnut lyöntini pituuden täysin väärin ja betonitielle laskeutuva pallo sai tiestä voimaa pitkään pomppuun ja ehkä toiseenkin ja siitä miehen päähän. Miehellä ei ollut kypärää päässään. Yritin kyllä katsoa oliko mies edennyt pois näkyvistä ennen lyöntiäni, mutta hän oli jäänyt metsän varjoon enkä nähnyt asiaa oikein.
Nämä kaikki ovat pelkkää selittelyä ja minun olisi pitänyt odottaa ja kävellä vielä 50-60 m pallosta oikealla jolloin olisin nähnyt oliko tiellä ketään.
Oppia ikä kaikki ja neuvoksi kaikille.
16.10.2012
Se korppi tiesi kuolemaa
Tapaus ei ainakaan vähentänyt taikauskoani, jos sitä on aikaisemmin ollut. En ole kuullut, että korppi tai mikään muukaan lintu olisi vienyt pallon kentältä kesken pelin. Korpin suuhun golfpallo on kovin suuri ja painava. Suuremmille linnuille se sopisi paremmin.
Olin pelaamassa Estonian Golf & Country Clubilla (EGCC) ja sen Stonen 9-reikäisellä kentällä 16.10.2012 vaimoni kanssa. Kiersin kentän kolmasti. Ensimmäisen kierroksen 2. väylällä sattui melko erikoinen näytelmä. Löin avaukseni kuvan osoittamalle paikalle ja kun asettelin draiveriani takaisin bägiin, vaimoni huusi, että 'katso äkkiä tuonne mihin pallosi putosi'. Korppi oli lentänyt viereisestä metsästä ja laskeutui palloni viereen, nosti pallon suuhunsa, mietti muutaman sekunnin ja lensi pois pallo suussaan.
Tein toisen kierroksen ja sen jälkeen vielä kolmannen kierroksen. Kolmannella kierroksella tein samalla väylällä lähes identtisen lyönnin kuin ensimmisellä kierroksella ja taas väylän oikeaan reunaan koiranjalan lonkkaan. Pelasin tämän kierroksen yksin. Huomasin kuinka suuri parvi korppeja lensi väylän poikki ja ehdin ajatella, että taasko joudun droppaamaan. Jatkoin matkaa kohti palloani kun huomasin, että yksi korppi oli jäänyt puustoon ja se laskeutui pallolleni, nosti sen suuhunsa, mietti viisi sekuntia, pudotti pallon maahan ja lensi pois. (Ilmeisesti olin vaihtanut kierrosten välissä pallon merkkiä eikä se nyt kelvannut.)
Kun saavuin pelin jälkeen Viru Hotelliin, käynyt suihkussa ja ruokailussa, minulle tuli ikävä viesti Suomesta. Vanha äitini oli nukkunut pois ja siirtynyt enkelten kuoroon.
Tapaus ei ainakaan vähentänyt taikauskoani, jos sitä on aikaisemmin ollut. En ole kuullut, että korppi tai mikään muukaan lintu olisi vienyt pallon kentältä kesken pelin. Korpin suuhun golfpallo on kovin suuri ja painava. Suuremmille linnuille se sopisi paremmin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti