tiistai 1. huhtikuuta 2014

Onko golf kallis harrastus ?


image


Golfin harrastuksen edullisuus tai kalleus on luonnollisesti kiinni harrastajasta itsestään. Itse edustan toista ääripäätä. Golfista on tullut minulle HARRASTUS jossa muusana ovat kova halu kehittyä ja intohimo tähän hienoon lajiin.

Miksi mopo karkaa käsistä ?

Muistan kuulleeni lyhyen golfurani aikana (5 v.) useampia esimerkkejä siitä, kuinka 'vaarallisesta' lajista on kysymys. Kysyin matkan varrella erään joukkuelajin valmentajalta, onko hän ehtinyt kokeillut golfia. Hän vastasi, että ei ole, eikä tule koskaan kokeilemaankaan. Syyksi hän kertoi, että "oli vuosien varrella seurannut kuinka monet hänen kaverinsa olivat menettäneet täysin järkensä,  kun olivat ottaneet golfmailan käteensä ensimmäisen kerran". Toinen esimerkki on eräs markkinointipäällikkö joka oli palkannut myyntihenkilön tiimiinsä. Myyntitykki oli kunnostautunut urheilija eräässä toisessa lajissa ja hankkinut kokemuksia Pohjois-Amerikkaa myöten. Eräänä päivänä tuo päällikkö sopi kaverin kanssa tapaamisesta josta tuli lyhyt ja ytimekäs. Palverissa pomo löi pöytään irtisanomisilmoituksen todeten, että "aina kun soitan sinulle, olet pelaamassa golfia. Harrastuksesi haittaa oleellisesti tehtäviesi hoitamista ..."

Miksi golf koukuttaa - ketä?

Golfissa henkinen ja fyysinen puoli yhdistyvät kiinteästi toisiinsa. Jos toinen krakaa, toinen puoli tekee saman. Harvemmat golfarit perustelevat golfin harrastustaan sillä, että siinä saa hyvää liikuntaa. Golf on vähintään yhtä paljon taitolaji jossa henkiset asiat ovat vielä tärkeimpiä kuin fyysiset ominaisuudet. Golf ei kuitenkaan ole mainittavassa määrin välineurheilua, mutta käytettävissä olevia omia välineitä pitää osata käyttää mahdollisimman oikealla tavalla. Samantasoisista pelaajista halvoilla mailoilla ja palloilla pelaava voi päästä parempaan tulokseen kuin kalleimmilla välineillä pelaava. Samoin fyysisesti huippu pelaaja voi hävitä paljon vanhemmalle raihnaiselle pelaajalle. Pelistrategialla, optimoinnilla, hermojen hallinnalla, rentoudella, jne. on useimmiten suurempi merkitys golfissa kuin fysiikalla. Jos fysiikka olisi ratkaisevin tekijä, maailmassa huiput olisivat kovin nuoria pelaajia.

Useimmat pelaajat eivät tiedosta miksi laji vetää puoleensa. Saman kävelyn kun voisi tehdä halvemmin ja helpommin vaikka sauvakävelynä. Golfiin liittyy perinteisesti glamour, raha, julkisuus, tms. ulkoisia seikkoja, jotka taatusti tuovat lajin pariin osan pelaajista. Näiltä harrastajilta golfin sisin olemus jäänee tiedostamatta. He ovat enemmänkin seuraihmisiä ja pitävät golfia seurustelumuotona ja statussymbolina. Golf on nerokas laji, jonka ansiosta vaikka vasta lajin aloittanut voi kisailla ammattilaisen kanssa samassa kisassa tasavertaisesti. Erilaiset pelimuodot tuovat lajiin mielenkiintoisen sosiaalisen lisän. Samoin golfmatkailusta on tullut merkittävä sosiaalisen kanssakäymisen muoto.

Normaalisti ihminen haluaa kehittyä tekemisessään. Ominaisuus korostuu, jos kysymyksessä on kilpailuhenkinen ihminen. Golfiin pätee hyvin sanonta: 'ylpeys käy lankeemuksen edellä.' Kuinka monta kertaa olen järjeillyt oikein mikä johtaisi parhaimpaan lopputulokseen, mutta valinnut silti liian yrittämisen rentouden sijaan, käyttänyt liian lyhyttä mailaa pidemmän tilalla, yrittänyt suoraan puiden välistä griinille kun pelastuslyönti olisi ollut järkevämpää, käyttänyt lob wedgeä kun sand wedge, piching wedge tai putteri oli johtanut varmempaan tulokseen, tms. Kuinka monta tuhatta surkeaa lyöntiä olen lyönyt, hukannut satoja palloja, pelannut selkä, polvi, nilkka, hartiat tai kyynärvarret kipeinä, tasoitus ei ole laskenut tavoitellulla tavalla, mutta silti jatkanut pelaamista. Hulluuttako? Sitäkin, mutta enemmänkin nöyryyden opettelemista ja halua päästä lajissa eteenpäin. Ilman 'hasardioppeja' hasardit alkavat pelottaa, eikä peli ala kulkea kuin Seve Ballesteroksella, jos hasardit eivät tule tutuksi. 

Olen harrastanut urheilua siitä lähtien kun opin kävelemään (äitini mukaan kahdeksan kuukauden ikäisenä) ja golf on jatkumoa tälle motoriikalle. Golfissa on monia ylivoimaisia etuja ja yksi sellainen on, että sitä voi oppia koko elämän ajan. Riippuu täysin itsestäsi kuinka pitkälle viet oppimisen. Harvemmin fyysiset ominaisuudet ovat esteenä. Ei tarvitse kuin seurata Champions Touria ja European Senior Touria, tai naisten puolella The Legends Touria, niin näkee pappojen ja mummujen uskomattomia pelisuorituksia. Olen pelannut monesti yli 80-vuotiaiden pelaajien kanssa ja hämmästellyt heidän suoraviivaista etenemistään ja lähipelin korkeaa tasoa. Mielenkiinnolla odotan, kun kehitys vie golfin siihen pisteeseen, että 3, 6 ja 9 reikäiset kilpalumuodot tulevat vakiintumaan ja kenttien pituus lyhenee. Tulevatko seniorit silloin hallitsemaan näitä skaboja? Lue: Millaista golf on 2020+ ?'

Harrastuksen hinta riippuu asetetuista tavoitteista

Minulle golf on ollut kallis harrastus sen lisäksi mitä olen maksanut pelikierroksista ja matkoista. Pelasin 2012 jäsenenä Golf-Virtailla. Maksoin jäsenmaksun ja kausipelimaksun. Kiersin kentällä n. 30 kierrosta. Sen lisäksi pelasin Suomessa 30 kierrosta 10 muulla kentällä (Ikaalinen, Muurame, Lempäälä, Tammer, Lakeside, Linna, Yyteri, Tahko, Nakkila, Pirkkala). Nokian Kartan ja Riverin kenttää pelasin lisäksi 60-65 kierrosta. Lisäksi kiersin 15 kierrosta Eestissä, Espanjassa ja Kanarian saarilla. Pelimaksujen lisäksi harrastuksesta kertyi kuluja kahvittelun, ruokailun, lisäravinteiden, bensojen, välineiden, asusteiden, jalkineiden, pallojen, jne.  muodossa.

Harrastuksen hajoittaminen lisäsi kuluja oleellisesti. Kausi 2013 tuli kuitenkin halvemmaksi, vaikka kiersin sen aikana enemmän kuin koskaan ja n. 120 kierrosta. Pelasin noin 70 % kierroksista Nokian Riverin ja Kartanon kentillä, koska olin seuran jäsen vapaalla pelioikeudella, mutta toisaalta kilpailin n. 20 kisaa joista joutui maksamaan kilpailumaksun. Pelasin Suomessa vieraskenttiä vain muutaman kierroksen.  Ulkomailla pelasin saman verran kuin edellisellä kaudella (Eesti, Espanja, Kanarian saaret ja Belek). 

Miksi sitten pelaan muualla kuin kotiseurani kentillä. Minullekin totuus on, että golfissa voi kehittyä vain, jos pelaa mahdollisimman paljon erilaisilla kentillä. Joku ammattilainen totesi muutama vuosi sitten mediassa jotenkin näin: ‘se joka ei ensimmäisen viiden vuoden jälkeen pysty tekemään kotikentällään par-tulosta, ei kehity golfarina koskaan.’ Tämä voi tarkoittaa tietenkin vain paljon pelaavia. Vain pelaamalla voi kehittyä, mutta vähemmänkin pelaamalla voi nauttia.

Siitä ei pääse mihinkään, etteikö golf olisi jo lähtökohdissaan jo melko kallis liikuntamuoto (500-1000 €/kausi). Jos lajia harrastaa monipuolisesti ja pelaa muillakin kentillä kuin kotikentällään, se on vielä kalliimpaa. Harrastus voi tulla todella kalliiksi, jos lajiin on intohimo. Taloudellisuus on siten harrastajasta itsestään kiinni. Seurojen perimät jäsen- ja pelioikeusmaksut ovat useimmille kohtuullisen hintaisia, mutta voivat olla kuitenkin rajoittava tekijä tavoiteltaessa suuria massoja. Massojen liikuntaa golfista tuskin tulee vielä pitkään aikaan, mutta myös golfille olisi eduksi saada laajempi potentiaali käyttöönsä ainakin tavoiteltaessa menestystä kansainvälisellä tasolla. Samalla tavoin kuin muidenkin urheilulajien osalta asia on ollut. Golf mielletään vielä nykyisinkin kansan keskuudessa aivan liikaa elitistiseksi harrastukseksi, mutta aika tulee muuttamaan asian. Lue blogiteksti ‘Millaista golf on 2020+ ?' Yksi keino ratkaista asiaa voisi olla potentiaalin kartoitus etsimällä heitä seurojen ulkopuolelta. Tämä voisi tapahtua lajin tapahtumia järjestämällä kouluissa ja erilaisissa tilaisuuksissa (á la simulaattori ja golfpelit). Kun tätä kautta löytyisi luontaisia kykyjä, heitä voisi sponsoroida ja auttaa lajissa eteenpäin.

Mikäli harrastaja ei pelaa muualla kuin kotiseuransa kentillä, hänen kannattaa maksaa vapaa pelioikeusmaksu, mikäli hän aikoo pelata kauden aikana seurasta riippuen vähintään 15-20 kierrosta. Tätä vähäisempi kierrosmäärä kannattaa maksaa kertamaksuina ja mieluusti hankkien kokemusta useammalta eri kentältä. Harvempi 'ei-satunnainen pelaaja' tuskin pääsee pelkällä jäsen- ja pelioikeusmaksuilla, mutta useimmat golfarit pärjäävät kauden 1 000-1 500 eurolla. Luhdutuksekseksi sanoisin vielä, että halvemmilla mailoilla, asusteilla, palloilla, muilla välineillä jne. saa saman nautinnon, eikä niillä ole juurikaan merkitystä itse peliin.

P.S.
Välinehankinnat eivät yleensä kohdistu yhdelle kaudelle. Ulkomaanmatkoja tehdää, jos niitä tehdään muutoinkin. Niihin on nykyään helppo lisätä golf ilman suurempia kustannuksia. Vieraskentillä liikkuminen on itsestä kiinni ja todennäköisempää todelliselle harrastajalle. Harva meistä ajaa autolla 180 km kierrosta kohden.

2 kommenttia:

  1. Todella kallista harrastaa on jääkiekko, eikä sitä voi monetkaan harrastaa enää seniori-ikäisenä.

    VastaaPoista
  2. Näin on. Lajien välistä vertailua voi olla vaikea tehdä, mutta golfissa kustannuksia syntyy monelta suunnalta. Ei pelkästään seuran jäsenmaksusta ja pelioikeuden lunastamisesta. Golfissa pitää myös silloin tällöin ostaa uusia mailoja, jatkuvasti uusia peli- ja rangepalloja, asusteita ja jalkineita, pitää syödä hyvin, koska laji on pitkäkestoista (4,5-5 t kierros ja matkoineen monelle 6-7 t), pitää maksaa jokaisesta kilpaluosallistumisesta vaikka on maksanut kausipelioikeudesta (koskee harjoituskierroksia) ja pitää maksaa bensat golfkentälle ja sieltä pois. Enemmän golfia pelaavat joutuvat käymään säännöllisesti hieronnassa erilaisten jumien poistamiseksi.

    VastaaPoista